Kaarinan kunnailla
Kaarina Juurinen kiersi Suomea parinkymmenen vuoden ajan, kunnes viimein löysi rauhan paikasta, missä hän jo pienenä tyttönä askerteli käpylehmiä puron varressa.
|
Mökkiläinen: Jämsässä asuva Kaarina Juurinen. Sijainti: Vaherin kylässä Keski-Suomessa. Historia: Rakennettu perintötontille 1998. Hauska muisto: Heräsin vanhassa mökin yläsängyssä hiiren rapinaan keskellä yötä ja pomppasin yläsängystä alasänkyyn seisomaan. Sitten pakkasin pikavauhtia kamppeet ja ajoin Jämsän keskustaan. Vieläkään en ymmärrä, kuinka pystyin seisomaan kerrossängyn alapetillä. |
Pienen mutta kodikkaan mökin ympäristö Jämsän Vaherissa on kuin Suomi pienoiskoossa: laaksoa ja kukkulaa sekä vettä ja rantaa. Rakkaampaa paikkaa ei maanviljelijäperheen tytär Kaarina Juurinen löytänyt niinä 20 vuotena, kun hän kiersi työn perässä suomenniemeä perheensä kanssa.
– Muutimme 14 ensimmäisen avioliittovuoden aikana 16 kertaa, hän muistelee.
Mökkitontti kuului alun perin Kaarinan vanhempien maihin. 1960-luvulla vanhempien 52 hehtaarin tilasta lohkaistiin Kaarinalle ennakkoperintönä noin 2000 neliötä.
Kaarina halusi oman palstansa muutaman sadan metrin päästä Päijänteestä, missä puro halkoo tonttia. Lapsuudessa sen turvallisessa, loputtomassa solinassa oli hauskaa viritellä kavereiden kanssa jos jonkinmoisia leikkejä. Kun tila myöhemmin jaettiin, Kaarina peri vielä lisäksi metsämaita.
Kaarinan perhe sai siirtää päätilan rantasaunan tontilleen. Perhe oli muuttanut mökin lähelle Jämsään 1970-luvun lopussa. Avioliitto kariutui paria vuotta myöhemmin, ja Kaarina jäi lapsineen asumaan vuonna 1979 rakennettuun omakotitaloon.
Noin 2 x 3 neliön pikkumökki oli todellinen tilaihme yksinhuoltajaksi jääneelle Kaarinalle ja hänen kolmelle lapselleen. Kaarina loihti pienistä tiloista viihtyisiä. Saunan pukuhuoneessa oli lasten nukkumapaikat ja peremmällä pikkuriikkinen hella, säilytystilaa ja äidin sänky. Myrskylyhdyt loistivat ikkunassa, ja ulkona grillailtiin sään salliessa.
Uusi elämä
Lasten lennettyä pesästä Kaarina muutti kerrostaloon. Omakotitalon myynnistä jäi sivuun hiukan ylimääräistä, joten nyt oli mahdollisuus toteuttaa unelma uudesta, tilavammasta mökistä. Vanha rakennus sai jäädä nukkuma-aitaksi vieraille.
– Muualta en edes katsellut mökkiä. Minusta oli itsestään selvää tehdä mökki ilmaiselle, peritylle tontille.
Mökin paikaksi oli omiaan tontin korkein kohta, mihin pääsi autolla.
– Tutkiskelin mökkipaketteja, ja tämä sopi budjettiin. Tilasin sen valmiina, avaimet käteen -periaatteella.
Parvellinen 25 neliön mökki valmistui 1998. Kaarina ei tahtonut paljon mukavuuksia, joten sinne vedettiin vain sähköt, puhelinkaapeli ja kaatoallas viemäreineen. Veden kantaminen loppui vasta muutama vuosi sitten, kun läheltä mökin ostanut sisar ehdotti, että Kaarina voisi ottaa vettä hänen lähteestään 400 metrin päästä. Juomavesi tulee nyt sieltä putkea pitkin lähteen omalla voimalla kraanaan Kaarinan pihassa. Koko päiväksi riittää lämmintä pesu- ja keittiövettä, kun aamulla laittaa pihassa olevaan saunanpataan tulet alle.
Sisusta edullisesti
Sisustaminen on Kaarinan sydäntä lähellä. Periaatteena on, että kaunista voi saada ilmaiseksi tai ainakin pikkurahalla.
– Tavarat ovat sukulaisilta, ystäviltä ja kirpputoreilta. Pelastin esimerkiksi hetekan joutumasta romukeräykseen, ja se on lasten mielestä melkein yhtä hyvä kuin trampoliini.
Tyttärentytär Nelli antaa välittömästi pienen näytteen sen toimivuudesta.
– Tuolit ovat sukulaisten vanhoja, pata ystävältä, tiskipöytä ulkopadan vieressä pojan huushollista...
Röntgenhoitajan urasta muistuttaa keittiössä röntgenin lääkekaappi, joka on muuttunut astiakaapiksi. Astiat ovat pääasiassa kirpputorilta haalittuja.
Pihapiirikin on täynnä Kaarinan luomuksia. Hän on tehnyt betonista kookkaita lehtifiguureja, joissa linnut tapaavat kylpeä sireenien katveessa. Vanhojen sähkölamppujen lyhdyt puolestaan toimivat nyt kukkaruukkuina.
Kesät kuluvat lähes kokonaan mökillä, sillä Kaarina on ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä.
Järven virkaa hoitelee läpimitaltaan noin kymmenmetrinen tekolampi, johon tulee jatkuvasti vettä puroa pitkin metsäjärvestä. Lammen toisesta päästä vesi laskee puolestaan lapsuudesta tuttuun Vahderojaan.
Lammen vieressä on talkoilla rakennettu suuri terassi, jonka vanhat lankut palvelivat ennen Vaherin laivalaiturina. Pöytänä on puron varrelta löytynyt vanha myllynkivi, jolla lienee joskus jauhettu kyläläisten viljaa. Terassin lankuissa on kosolti elämisen merkkejä – muun muassa kirjallisia viestejä, joiden lyriikka ei sovi perhelehteen.
Samalla kun kaivuri teki lammen, se rouhaisi lammen viereen paikan korsusaunalle. Sen Kaarina teki yhdessä veljensä kanssa. Kaivurin jälkeä muotoiltiin lapiolla, minkä jälkeen Kaarina ja hänen veljensä raudoittivat ja muurasivat lekaharkoista seinät. Katolla luonto kukkii täysin rinnoin, sillä Kaarina halusi sen osaksi miljöötä.
Saunan täyteläisistä löylyistä on mukava pulahtaa kalaisaan lampeen. Kaarina on jo muutamana vuotena istuttanut keväisin lampeen kirjolohia. Punalihaista, pullalla lihonutta lohta tulee näin tuoreena pöytään tasaisesti koko kesän ajan. Tämän varmempaa kalapaikkaa on vaikea löytää.
– Olen palannut suorastaan juurilleni, Kaarina kiteyttää.
Artikkeli on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 2/2008.
TEKSTI JARMO HANKIVAARA
KUVAT JUHA JUNTTO
Kirjoita uusi kommentti