Joutilaana on hyvä olla

Keijo Leppäsen lapsuuskesät täyttyivät maaseudun töistä. Nyt kotipaikalla saa vetää lonkkaa luvan kanssa.

Lapsuudenkoti vapaa-ajan asuntona

Mökkiläiset: Toimittaja-kirjailija Keijo Leppänen, Hanna-vaimo sekä pojat Ukkopekka, Ottoville ja Franseemil.
Sijainti: Kurjenkylä Virroilla.
Historia: Kotitalo on rakennettu 1915  ja saneerattu nykymuotoonsa 1952. Sieltä Keijo muutti Seinäjoelle Ilkka-lehden toimittajaksi 1979.
Hauska muisto: Lapsuudessa Keijon lyhyt koulumatka taittui polkupyörällä ja suksilla. Kantavan hangen keleillä hän lasketteli potkurilla mäen alas kouluun.
Parasta mökkeilyssä: Kesäpäivien ohjelmoimattomuus. Maalla ei täytetä saati käytetä kalenteria tai vilkuilla kelloa.

Uutisankkurin tumma puku ja tyylikäs kravatti jäävät Espoon kotiin, kun toimittaja-kirjailija Keijo Leppänen matkustaa viettämään kesälomaviikkoa kotitilalleen Virtain Kurjenkylään. Kesäpaikka Leppäsenmäellä on valoisa ja avara. Auringon kiertoa mäen ympäri voi seurata sitä mukaa, kun kesäpäivän tunnit kuluvat.

Keijon lapsuusmuistoissa maisema oli nykyistä avarampi, koska tilaa ympäröivät pellot eivät kasvaneet vielä metsää. Aurinko laskee samaan paikkaan aitan kulman taakse kuin lapsenakin.

Viidenkympin kynnyksellä nostalgia ja lapsuudenkodin perintö ovat alkaneet nostaa päätään.

– Aikaisemmin en ole tiedostanut juurteni merkitystä. Vasta istuessani nyt omien sällieni kanssa tuvan penkillä olen alkanut pohtia, kukahan täällä elää meidän jälkeemme. Tuntuu kivalta ajatella, että joku Espoossa syntyneistä kolmesta pojastamme ryhtyisi joskus boheemiksi ja muuttaisi kotitilalleni, Keijo sanoo ja katsoo tuvan ikkunasta sinne, minne tietää auringon painuvan tänäänkin.

Ainakin toistaiseksi kotitilasta nautitaan vain kesämökkinä. Siellä uutishaukka voi lepuuttaa työminäänsä ja keskittyä joutenoloon lastensa kanssa.

Heinätöitä ja hurjastelua

Lapsuudenkesistään Keijo muistaa erityisen vahvasti ympäröivän luonnon, lehmät laitumella ja maatilan työt. Hän tarttui hytittömän traktorin rattiin jo noin kymmenvuotiaana eli samassa iässä kuin hänen keskimmäinen poikansa on nyt. Keijo muistelee traktorilla ylittämiään ojia kauhulla.

– Miten ihmeessä vanhempani sallivat minun tehdä kaiken? Lapsella on lapsen mieli. Minäkin laitoin paskatalikon täyteen tavaraa ja kokeilin keulia traktorilla.

Heinätyöt kotona ja mummolassa ovat piirtyneet lähtemättöminä mieleen. Muistossa säilyvät ladon heinänpölystä utuinen ilma ja heinäkasan tallaaminen. Uintireissuille hän lähti isoveljensä kanssa polkupyörällä viiden kilometrin päähän jopa kolme kertaa päivässä.

Kotikonnuilla ollessaan Keijo ottaa mielellään yhteyttä vanhoihin tuttuihinsa, jotka asuvat edelleen Virroilla tai piipahtavat siellä lomillaan. Yksi jokakesäinen rituaali on muistella menneitä sellisti Hannu Kiisken kanssa. Tämä palaa Keijon tavoin syntymäpitäjäänsä kesäisin.

– Vanhoja asioita on mukava veivata. Keskusteluissa on käynyt selvästi ilmi, että minun ja ikätovereitteni lapsuudessa emme tehneet maatalon töiden lisäksi mitään muuta yhdessä vanhempiemme kanssa. Vapaa-aikanaan lapset elivät omaa elämäänsä.

Irti arjesta

Nyt Leppäsenmäellä on eri meininki. Keijo ei ole halunnut tehdä kotitilastaan työleiriä itselleen, saati vaimolleen ja lapsilleen. Ranta kaipaisi vesurin heiluttelua, mutta joku kylänmiehistä tekee saman työn kätevästi ja ammattitaitoisesti korvausta vastaan.

– Talokin kaipaisi kunnostusta, mutta en ole sellainen poika, joka nikkaroi aamusta iltaan. Mieluummin norkoilen ja pelaan pihassa jalkapalloa poikieni kanssa. Myös lapset tulevat kesäpaikalle mielellään. Heidän viihtymisensä maaseudulla on yllättänyt isän.

– Minusta on hienoa, etteivät pääkaupunkiseudun kiireiseen elämänrytmiin kasvaneet nappulat kaipaa edes televisiota. Kotona lasten arkeen kuuluvat tietokone ja kaverit, mutta maalla heistä on mukavaa lukea samoja Aku Ankkoja kuin minä 1970-luvulla, Keijo kertoo.

Vanhoja sarjakuvalehtiä vakavampaa lukemistoa ei toimittaja-kirjailija itsekään lomallaan kaipaa. Keijo ei haikaile edes päivän lehteä tai iltauutisia. Kännykkä piippaa automaattisesti korkeintaan kaksi päivän tärkeimmistä uutissähkeistä.

Tuoreiden uutisten sijaan hän hakee paikallislehden eli Suomenselän Sanomien toimituksesta vanhoja vuosikertoja ja ahmii lähitienoon uutisia lapsuusvuosilta. Vanhojen aikojen muistelun taka-ajatuksena on kirjoittaa joskus kirja, jossa vertaillaan 1960-luvun maaseutulasten arkea 2000-luvun kaupunkilasten elämänmenoon: kodin, koulun ja harrastusten sekamelskaan.

Viikko kesäpaikalla ilman suunniteltua ohjelmaa on Leppäsen perheelle hyvä vastakohta kaupunkielämälle. He heräävät, kun heräävät. Tekevät, mitä huvittaa.

– Kotona lasten jääkiekko- ja jalkapallotreenit sekä koulunkäynti ovat osa meidän vanhempien rutiineja. Lomaviikko maalla irrottaa koko perheen arjen aikatauluista.

TEKSTI MARJA-TERTTU PULLIAINEN
KUVAT RAIJA KOLEHMAINEN

Artikkeli on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 4/2009.