Luonto

Jäljet oli jättänyt jokin pikkunisäkäs, todennäköisesti metsämyyrä, -hiiri tai -päästäinen. Kuoppa ja sulkien piirrot lumessa kertovat petolinnun iskeneen matkalaiseen. Paikkakunnasta ja siipien kärkivälistä päätellen hyökkääjä oli luultavasti lehtopöllö. Sen ojennettujen siipien kärkiväli on noin metrin. Pöllö ei kuitenkaan pidä siipiään ojennettuina, kun se pudottautuu saaliin niskaan.

Lehtopöllö on Etelä-Suomessa melko yleinen mökkiläisten naapuri. Se on päivisin hiljaa ja istuu puussa liikahtamatta, jolloin sitä on vaikea nähdä. Keväällä koiras huutelee kaksiosaista huhuiluaan hu-huuu - - - - hu-hu-hu-u-u-u-u-uuu, jossa alku- ja loppuosa laskevat ja koko huhuilu kuulostaa ihmismäiseltä. Lehtopöllöä on helppo jäljitellä viheltämällä, mutta lintujen huijaaminen tällä tavalla ei ole suositeltavaa. Pahimmassa tapauksessa ne voivat siirtyä muualle uskoessaan alueen jo varatuksi. Loppukeväällä poikasten metelöinti pesäpöntössä tai puunkolossa voi paljastaa pöllöjen pesinnän.

Lehtopöllö syö pääasiassa pikkunisäkkäitä ja etenkin myyriä. Se on tämän vuoksi myyrien vaivaaman mökkiläisen hyödyllinen apulainen.

Juha Valste