Rakentaminen

Maalämpöpumpulla voidaan tuottaa lämpöä kallioon poratusta kaivosta, vaakatasoon upotetun lämmönkeruuputkiston avulla maaperästä tai putkiston kautta vesistön pohjasta.

Lämpö jaetaan tilaan yleensä vesikiertoisella lattialämmityksellä, koska suuri lämmön luovutuspinta antaa lämpöpumpulle hyvän hyötysuhteen. Maalämpöpumppu tuottaa tehokkaasti lämpöä, koska järjestelmä kuluttaa sähköä vain yhden kolmasosan tuottamastaan energiamäärästä. Investointikustannus jakautuu pääpiirteissään siten, että lämpöpumppu maksaa kolmanneksen, lattialämmityksen lämmönjakoputkisto kolmanneksen ja lämmönkeruuputkisto saman verran.

Järjestelmä on nykyisin vielä melko kallis investointi pienissä ja hyvin eristetyissä rakennuksissa, etenkin jos mökkiä ei käytetä talvisin jatkuvasti. Tosin vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa kustannusero jää suhteellisen pieneksi muihin lämmitysmuotoihin verrattuna. Maalämpö on muutenkin tulevaisuuden ilmastotavoitteiden kannalta oikea valinta.

Porareikään asennettu lämmönkeruuputkisto on kallein, varsinkin jos kallio 0n syvällä. Se on kuitenkin pitkäikäinen, toimintavarma ja helposti ilmattava. Järjestelmän hyötysuhde on parempi maahan asennettuun pintaputkistoon verrattuna.

Maahan asennettavalle putkelle tarvitaan noin 300–400 neliön ala. Putki asennetaan noin 1–1,5 metriin. Kosteana pysyvä, hieno siltti- tai savipitoinen maa antaa hyvän hyötysuhteen lämmön keruulle.

Myös veteen asennettu lämmönkeruuputkisto on myös taloudellinen, mutta asennuspaikalla pitäisi olla syvyyttä liki kolme metriä, jotta esimerkiksi jäät eivät vaurioita järjestelmää. Toimenpiteeseen tarvitaan vesialueen omistajan lupa. Alue on merkittävä ilmoitustauluilla ja ankkurointikiellolla.

Vesistöstä saadaan tehoa vuodessa 70–80 kWh/putkimetri, joten pienenkin rakennuksen lämmittämiseen tarvitaan 200–300 metriä lämmönkeruuputkea. Putket ankkuroidaan pohjaan noin metrin välein kiinnitettävillä 5–10 kilon betonipainoilla.

Putket on aina vietävä avoveteen melko syvältä routarajan alapuolelta, koska muuten ne saattavat jäätyä kiinni vesistön jääpeitteeseen ja veden pinnan nousu voi rikkoa putket. Myös virtaavia vesistöjä kannattaa välttää. Asennuksessa on syytä käyttää apuna sukeltajaa, joka tarkistaa putkien asettumisen pohjaan.

Kysyjä löytää parhaan vaihtoehdon vertailemalla kustannuksia ja ympäristön olosuhteita.