Perusparantaminen, rakentaminen

Useimmat eristemateriaalit ovat turvallisia, mutta virheellinen seinärakenne saattaa aiheuttaa kosteusvaurioita jo melko nopeasti. Käyttöolotkin vaihtelevat suuresti ja vaikuttavat rakenteen toimivuuteen.

Laissa säädetyt lämmöneristysvaatimukset koskevat vain talvikäytössä olevia mökkejä ja löytyvät rakennusmääräyskokoelmasta osasta C3. Siihen voi tutustua esimerkiksi netissä osoitteessa ymparisto.fi. Rakennuksen elinkaari on pitkä, joten kaukaa viisaasti on järkevää varautua mahdollisiin muutoksiin ja eristää riittävästi.

Jos talon ulkovaipan lämmöneriste vaurioituu, syynä on yleensä aina kosteus, joka on lämmityskauden aikana päässyt siirtymään eristeisiin seinän sisäpinnan läpi. Eristemateriaali ratkaisee, kuinka tiiviin sisäpinnan pitää olla.

Eristetyypiksi valitaan usein joko mineraalivilla tai puukuitu- eli selluvilla.

Mineraalivillat jaetaan valmistusmateriaalin mukaan lasi- ja kivivilloihin. Ne eristävät yhtä hyvin mutta eivät pysty sitomaan kosteutta. Siksi kattojen ja seinien sisäpintaan asennetaan yleensä höyrynsulkumuovi. Mineraalivilloista on pitkät ja laajat käyttökokemukset, ja niillä on pystytty rakentamaan virheettömimmät rakenteet myös vapaa-ajan rakennuksiin.

Selluvillatuotteet pystyvät sitomaan itseensä kosteutta ja kuivumaan taas sääolojen muuttuessa, joten niitä käytettäessä riittävä sisäpinnan tiiveys voidaan saavuttaa myös ilmansulkupaperilla. Aina on kuitenkin syytä käyttää valmistajan suosittelemaa ja testaamaa materiaalia. Seinärakenteen on päästävä kuivumaan kesällä, jotta kerääntyvä kosteus ei vaurioita sitä.

Ulkopinnan hengittäväksi tuulensuojamateriaaliksi soveltuu molemmissa tapauksissa tähän tarkoitukseen valmistettu puukuitulevy, joka samalla jäykistää rakennuksen rungon.

Selluvillarakenne vaatii tarkempaa toteutusta ja riskien eliminointia kuin mineraalivillarakenne, vaikka molemmat sopivat sekä kotiin että mökille. Talviaikana ylläpidettävä matala peruslämpö vähentää kosteusvaurioiden riskiä.