Rintamamiestalon henkeen
Talollinen: Martti Jaakonmäki tyttärineen.
Sijainti: Keski-Suomessa Päijänteen rannalla.
Historia: Alun perin Karjalasta tulleita kalastajia asuttanut tila.
Parasta: Maalaismiljöö, uimaranta ja navetta, jossa tytöt voivat hyppiä heinäkasaan.
Jaakonmäen talolle ajettaessa tekisi mieli nousta autosta kävelemään. Reunoistaan nurmettunut hiekkatie houkuttelee astumaan paljain jaloin kohti lapsuuden maisemaa ja aurinkoisten kesien muistoja. Pellon pientareelle, suojaavan metsän syliin rakennetun rintamamiestalon piha kylpee auringossa. Ensimmäisenä huomion vievät lumikellot, marketat ja muut kesäkukat, jotka rönsyilevät amppeleissaan. Selitys isännän viherpeukalolle löytyy lähimenneisyydestä.
– Pyöritin 14 vuotta omaa kauppapuutarhaa, jossa kasvatimme vuosittain parisataatuhatta purkkia kesäkukkien taimia. Kastelen kukkia täyslannoitteella, siinä niiden kasvun salaisuus, Martti Jaakonmäki paljastaa.
Kun Martti ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten kaartoi mönkijällään pihaan, puutarhan peitti lumi. Tila oli ollut tyhjillään kolmisen vuotta. Martti etsi itselleen vapaa-ajan taloa, josta tulisi vähitellen hänen kotinsa. Alun perin karjalaisia siirtolaisia asuttanut talo ulkorakennuksineen näytti täyttävän toiveet. Pihatien päässä näkyvä järvi sinetöi kaupat.
– Seutu on minulle tuttua. Tässä kohden järvenlahti näyttää pieneltä, mutta sieltä aukeavat Päijänteen upeat selät, hän kertoo.
Traktoreita kaupan päälle
Kaupassa ei vaihtanut omistajaa pelkästään parikymmentä hehtaaria maata, metsää ja tilan rakennukset, vaan uuden isännän iloksi tai riesaksi, miten sen nyt ottaa, tuli traktoreita ja valtava vuori autonrenkaita. Aktiivisen miehen puuhamaa siis!
– Kyllä. Kolme vanhaa traktoria myin, ja ne vieläpä ajettiin pois. Keräsimme tontilta 6500 kiloa metalliromua kierrätykseen. Myös autonrenkaat päätyivät keräykseen, Martti esittelee siistittyä pihapiiriä. Vanha, liila Massey Ferguson -puimuri sai jäädä muistuttamaan menneestä.
Entiset asukkaat jättivät pakastimenkin marjoja täyteen uusien asukkaiden iloksi. Vähitellen puutarhaan on istutettu lisää marjapensaita, omenapuita sekä yhdeksänvuotiaalle Tytille ja viiden vanhalle Pipsalle mansikkamaa. Pitkä rivi vadelmia pitää pakastimen pullollaan myös tulevaisuudessa.
Ja pitihän etupihalle laittaa pieni viheriökin, jossa voi joskus huvikseen puttailla.
Kuntoilua ja kiven pyöritystä
Kuusi vuosikymmentä sitten rakennettu talo kaipasi hyvästä kunnostaan huolimatta kasvojen kohotuksen. Martin golfmaila sai vuodeksi vaihtua vatupassiin.
Vanhan talon ostaminen ei häntä arveluttanut.
– Vesipisteiden läheltä kannattaa aina tutkia mahdolliset kosteusvauriot. Päärakennus oli terve rungoltaan ja verhoukseltaan. Talossa olivat myös hormit ja piiput erinomaisessa kunnossa. Kaksi muuraria ne tarkisti samalla kun he paikkasivat leivinuunista muutaman halkeaman.
– Salaojitin ensin talon ympäryksen. Sähköt ja viemäröinti uusittiin perusparannuksessa kokonaan. Ulkovuori sai perinteisen keltaisen sävyn. Ikkunat vaihdatin, joten nyt niitä on entistä helpompi käyttää ja pestä. Sisääntulon avokuisti korjattiin, mutta hyväkuntoinen tiilikatto sai jäädä paikalleen, Martti Jaakonmäki luettelee.
Uuden omistajan maku ja mieltymykset näkyvät eritoten sisätilojen remontissa, jossa hirren tummunut patina vaihtui raikkaan valkoiseen. Myös keittiö sai uudet kalusteet. Vanha puuhella kunnostettiin käyttökuntoon.
Martin apuna materiaalivalinnoissa oli sisustussuunnittelija Virpi Illman Sisustus Violetista Jyväskylästä. Yhteinen sävel löytyi heti.
– Virpi keksi monia käytännöllisiä ratkaisuja kellariin ja asuinkerrokseen. Pipsan ja Tytin huoneen tilavat kerrossängyt tehtiin varta vasten huoneen leveyteen. Nyt niihin mahtuvat nukkumaan kaveritkin, Martti esittelee.
Talon kellarin korjaaminen söi miestä. Entinen perunakellari oli musta, romuinen luola, jossa vesi seisoi lattialla. Vettynyt betonilattia piti piikata pois uuden tieltä. Viemäröinti uusittiin ja tila sai ajanmukaisen kosteuseristyksen ja laatoituksen. Nyt kellariin mahtuu suihkun ja wc:n lisäksi kosolti laatikoita ja kaappeja.
Kovan vastuksen aktiiviselle urheilumiehelle tarjosivat pihan valtavat kivet. Ne koristavat nyt hiekkatien reunaa.
– Koneella ne piti lopulta maasta punnertaa, kertoo Martti, jonka palkintokaapissa komeilee muun muassa vuoden 1993 Suomen mestaruus kaukalopallosta.
Nykyään myyntitehtävissä leipänsä tienaava Jaakonmäki vannoo työkseen jääkiekon nimeen. Urheiluvuosien varrelta kertyneet pelipaidat ja pokaalit ovat saaneet sijansa pihavarastosta.
Kettuja ja kontteja
Jaakonmäen tyttäriä Pipsaa ja Tyttiä maalaismaisemat kiehtovat. Pihassa on vilistänyt ketunpoikasia, rusakoita, lumikko ja sisiliskoja.
– Koppakuoriaisiakin, lisää tarkka Pipsa. Leikkipaikoista suosituin näyttää olevan navetan ylisille siivottu salakämppä, josta on lupa hypätä heinäkasaan.
– Päivällä me ollaan pihalla, illalla katsellaan telkkaria.
Kuvauspäivänä tyttöjä kavereineen viihdyttää myös itse maalattu kontti, jossa nuoret taiteilijat saavat vakoilla salamajassaan. Kesässä parasta on uiminen, saunominen ja veneily.
– Isä vetää meitä renkaalla, ja joskus käydään Mämminiemessä paistamassa makkaraa tai Säynätsalossa jäätelöllä, tytöt kertovat.
Remontissa kohennettu rantasauna lämpiää suvella päivittäin. Uuden piipunhatun päälle pesänsä tehnyt lokkikin saa tyttöjen sanoin nauttia lattialämmityksestä.
Martti Jaakonmäen suururakka alkaa olla navetan suoristamista vailla valmis.
– Tippaakaan en ole kokenut tympääntymistä, eikä edes surullista hetkeä ole ollut. Tuttavista ja sukulaisista on ollut paljon apua.
Golfkierroksia intohimoisen pelimiehen piti hetkeksi vähentää, mutta nyt draivi kulkee taas täysillä!
KUVAUSJÄRJESTELYT TANJA LÄHTEENMÄKI
