Suvun kesken

Tenkasten kesäparatiisi on kolmen sukupolven kohtauspaikka. Siellä saa vetäytyä omaan pesään tai seuraa kaivatessaan kömpiä kesäkeittiöön kahville. Saunominen ja kylpypaljussa köllöttely maittavat kaikille.

KOLMEN POLVEN LOMAKOTI

MÖKKILÄISET: Kyllikki Tenkanen, poika Juhani Irmeli-vaimonsa ja kolmen aikuisen lapsensa kanssa.

SIJAINTI: Jämsän Nuorlahti, Päijänteen rannalla.

HISTORIA: Artturi ja Kyllikki Tenkanen ostivat mökin 1982. Remontoidun päärakennuksen lisäksi tontilla on nukkuma-aitta ja kesäkeittiö. Sauna on omalla saarella.

HAUSKA MUISTO: Kylpypaljussa pulikoivat mummo ja aikuiset pojanpojat ritirinnan.

Sanotaan, ettei suutarin lapsella ole kenkiä, mutta Tenkasten tapauksessa se ei pidä paikkaansa. Kun Artturi ja Kyllikki Tenkanen yli 50 vuotta sitten aloittivat puiden sahauksen ja höyläyksen Jämsässä, uskottiin bisneksen tuskin kasvavan niin, että 2000-luvulla yrityksen ruoriin astuu jo pojanpoika Samuli.

Samulin, Joonaksen ja Valtterin vanhemmille Juhanille ja Irmelille Jämsän Huvilarakentajat on antanut vuosikymmenien leivän lisäksi haasteita ja onnistumisia. Höylähirsirakennuksia on valmistettu koti- ja ulkomaille parituhatta. Yrittäjän kiireisistä päivistä palaudutaan parhaiten oman mökin maisemissa.

Tenkaset mökkeilivät aiemmin saaressa. Kun mökkimatkaa haluttiin helpottaa, hankittiin 1982 tontti Nuorlahden rannalta.

– Oli heinäkuu, kun tulimme katsomaan paikkaa mieheni ja Juhanin eli Jussin kanssa. Mökki ja sauna olivat olleet tontilla kymmenisen vuotta. Maisema tuntui heti kotoisalta, Kyllikki Tenkanen muistelee.

Kaunis mökkimiljöö on vähitellen sananmukaisesti puhjennut kukkaan.

– Raivaamisella aloitimme. Haapaa kasvoi paljon. Monet istutukset vei talvi, mutta sitkeästi jatkoin puutarhan laittoa.

Nyt Kyllikki-mummon valtakuntaan vieviä portaita reunustavat valtoimenaan keltakukkaiset suikeroalpit, koko kesän ilahduttavat pikkusydämet, toukokuussa liiloin kukin päätään nostavat vuorenkilvet ja vanhan ajan kurttulehtiruusut.

Irmeli kertoo saaneensa anopiltaan paljon puutarhaoppia.

– Lannoitetta pitää muistaa antaa ja multaa lisätä, opastaa Kyllikki, kun ihastelemme pihan vehreyttä.

Vanhassa mökissä on riittänyt remonttia ostohetkestä alkaen. Artturi Tenkanen ehti nauttia kättensä töistä uudessa paikassa vain yhden kesän, mutta ”äijän” muisto elää mökillä vieläkin.

Kyllikki-mummolle mökkikesiä on kertynyt jo 27, ja usein seurana ovat olleet lapsenlapset.

– Pojat oikein kinusivat mummon seuraksi mökille. He saivat kaiken huomion varsinkin silloin, kun olivat vuorotellen yökylässä, Irmeli kertoo ja näyttää toisluokkalaisen Joonaksen  mummolle tekemän runon: ”Meidän mummo paras on, iloinen ja verraton. Aina hän rahaa antaa ja mökillä sylissä kantaa!”

Kerran pikkuinen Joonas aneli mökille saunomaan ja uimaan. Mummo sai kosolti vaivanpalkkaa, kun Joonas lauteilla hartaasti tokaisi: ”Näin onnellista pikkupoikaa ei maailmassa toista ole!”

Tuosta ajasta on parikymmentä vuotta, mutta Joonaksen mökki-innostus on edelleen tallella. Myös Samuli ja Valtteri viihtyvät Nuorlahdessa.

Kokin toiveet täyttyivät

Pelkästään taikasauvaa heiluttamalla eivät toiveet rakentajan perheessäkään toteudu. Muutama vuosi sitten tontille tuotu aitta antoi nukkumatilaa. Kaikille sisustettiin rauhalliset sopet.

– Eihän täällä vielä ole samaa henkeä ja sielua kuin mummonmökissä, mutta viihtyisää kyllä, Irmeli esittelee hänen ja Jussin puolta.

Mökkimiljöön uusin hankinta on tilava kesäkeittiö, jonne keräännytään aamiaiselle ja päivän ruokahetkiin.

– Keittopaikka tuli tosi tarpeeseen, kun mökillä riittää väkeä varsinkin viikonloppuisin. Jokainen voi nauttia unista omaan rytmiinsä ja valmistaa aamiaisensa, milloin itselle sopii.

Juomavesi tuodaan kesäkeittiöön kotoa. Muu käyttövesi otetaan pumpulla järvestä. Rakennukseen on laitettu myös viemäröinti helpottamaan askareita.

Kookkaan pöytäryhmän lisäksi tilavaan keittiöön mahtuu myös Irmelille rakas sohvasänky. Hän osti sen edesmenneen ystävänsä vanhemmilta.

Sisustaminen on Irmelin harrastus, mies on taitava käsistään. Kun Jussi ja Irmeli lunastivat kesäpaikan kokonaan itselleen, uudet suunnitelmat viriävät sitä mukaa kun entisiä saadaan toteutettua.

Paljusta paljon iloa

Irmeli sanoo miehensä olevan aina täynnä virtaa. ”Mitäs minä tähän tekisin”, on vaimon mukaan Jussille tyypillinen lausahdus. Kun koti on yrityksen vieressä, työmaata ei pääse pakoon muuta kuin mökille. Siellä puuhastelu rentouttaa rivakkaan työtahtiin tottunutta pariskuntaa.

– Sauna lämpiää joka ilta. Emme kalasta, emmekä juuri sienestä. Torilta saa aina kelpo saaliin, Irmeli kehuu kotikaupunki Jämsän vilkasta tarjontaa.

Mökin saunasaareen mennään Jussi-isännän rakentamaa puista kaarisiltaa pitkin. Saareen johtavalle pengertielle ajettiin toistasataa kuormaa hiekkaa. Tienpinta sidottiin hiekkamontun päällimmäisellä kerroksella. Saunatie on kestänyt jo parikymmentä vuotta.

Tenkasten nuorisokin saunoo mielellään, ja uusin villitys on lekottelu isossa puupaljussa. Sinne mahtuu kerralla jopa kuusi kylpijää.

– Otamme letkulla järvivettä ja lämmitämme sitä hiljalleen puilla. Kerran syksyllä kylvystä taivaan alla nauttivat samaan aikaan mummo ja koltiaisista miehiksi hujahtaneet pojanpojat, Irmeli muistelee hymyillen.

Laajennetulla terassilla voi halutessaan pistää vaikka tanssiksi. Kun kysyn, millaisin askelin suvun rouvat saunan terassilla mieluiten tanssisivat, Irmeli valitsee valssin.

– Sen kepeys ja huolettomuus viehättävät.

Kyllikki Tenkasen mieliaskelissa on ylvään tangon taikaa. Syksyn tullen lyhdyt valaisevat saunojien tietä. Järvenselkä kantaa Satumaan säveliä.

TEKSTI PÄIVI ANTTILA KUVAUSJÄRJESTELYT TANJA LÄHTEENMÄKI KUVAT JUHA JUNTTO
Artikkeli on ilmestynyt Meidän mökki -lehdessä 5/09