Suoraan suomifilmistä

Mustikanvarpujen reunustamat kapeat polut kulkevat saunaan, rantaan, kivien välistä ja männynoksien alta. Risteilevät kulkuväylät kutovat yhteen nipun sukumökkejä kivenheiton päässä toisistaan.

– Tämä polku johtaa enoni mökille, ja tuosta lähtee polku äidin asuttamalle ylämökille. Männikön takana näkyy vielä pilkahdus tädin lomapaikasta, Johanna Sippala viittoilee.

Nyt kuljetaan polkua, jonka päässä seisoo sisustussuunnittelija Sippalan oma aittarakennus, kaunotar kuin suoraan suomifilmistä.

Perinteet vuosikymmenten takaa

Ilmari Tapiovaaran suunnittelemalla punaisella aitalla voisi olla kerrottavanaan parikin tarinaa.

Munakasjärven rantatontin hankkivat Johannan isovanhemmat Esko ja Ulla sotien jälkeen, vuonna 1945. Aitta valmistui vuotta myöhemmin. Yli 70-vuotisen historiansa aikana se on nähnyt riehakkaita rapujuhlia, koko suvun juhannuksia ja syntymäpäiväkekkereitä. Tontin neljälle mökille on kokoontunut kesänviettoon kolme sukupolvea, ja parhaimmillaan tiluksilla on mellastanut kymmenkunta lasta ja saman verran aikuisia.

Aitta ja siihen kuuluvat ulkorakennus, liiteri ja huussi siirtyivät Sippalan perheen omistukseen vuonna 2007, kun suuri tontti ositettiin.

Toimiva työnjako

Kun sisustussuunnittelija ja monitaituri lomailevat, paikat kohentuvat kuin itsestään.

– Minä suunnittelen ja Tero toteuttaa, Johanna kertoo.

Johanna on monelle tuttu sisustusohjelma Innosta, jossa hän työskenteli serkkunsa Marko Paanasen apuna. Ammattilaiselle aitan suunnitelmat olivat niin selkeitä, ettei luonnospiirroksia tarvittu.

Alkajaisiksi tuore emäntä maalasi 1970-luvun peruja olevat vihreät ikkunapokat ulkoa ja sisältä valkoisiksi ja ovet punaisiksi. Näin punamullalla sävytetyn aitan ulkonäkö raikastui ja keveni. Kattohuopa uusittiin ja makuuhuoneiden sisäkattoihin kiinnitettiin uudet paneelit. Lattia oli uusittu kymmenen vuotta aiemmin, joten suurimmilta remonteilta vältyttiin.

Keväällä 2008 Tero aloitti mökkikauden nikkaroimalla jatkopalan laiturille. Rannalla oleskelu tuntui kaikista niin mukavalta, että veden ääreen päätettiin rakentaa erillinen terassi auringonottoa varten. Sinne hankittiin myös tilava pöytäryhmä.

Avajaisia vietettiin jo kesäkuussa. Nikkaroinnin tulos ristittiin Karhu-terassiksi ja sille tehtiin hieno kyltti. Nimen jäljille pääsee katsomalla rantapolun varrella olevan männyn runkoa: siinä on karhu käynyt teroittamassa kynsiään.

Tummien hirsiseinien suojissa

Aittarakennuksen noin kuusikymmentä neliötä on jaettu kahteen kerrokseen. Sisustusta päivitettiin pienillä ja edullisilla muutoksilla, sillä Johannalle oli tärkeää säilyttää alkuperäinen tunnelma. Hirsiin ei haluttu kajota, vaan niiden kaunista patinaa korostettiin vaaleilla tekstiileillä.

Yläkerran kahteen makuuhuoneeseen noustaan ulkokautta kapeita portaita pitkin. Sisustamisesta kiinnostuneet tytöt Julia ja Jenni valitsivat huoneeseensa vahvat värit ja itämaista tunnelmaa. Satumaista henkeä hirsiseinien rinnalle tuovat vuoteen päälle ripustettu katosverho ja muhkeat samettisen pehmeät tyynyt.

Nettikauppojen valikoimia selattiin yhdessä Päivi-mummon kanssa, ja sopivat tekstiilit tilattiin edullisesti ruotsalaisyrityksistä. Somat naulakot hankittiin edelliskesän Norjan-reissulla.

Tyttöjen huoneen täyttää korkea parivuode. Se kätkee alleen runsaasti säilytystilaa, sillä huoneessa ei ollut tilaa kaapeille.

– Oli rentouttavaa sisustaa mökkiä oman perheen käyttöön. Halusin säilyttää aitan tunnelman mahdollisimman aitona, joten hankimme vain kalusteita ja esineitä, joissa näkyy ajan patina ja eletty elämä, Johanna kertoo.

Johannan ja Teron romanttisesti rönsyilevä makuuhuone on vastakohta Espoon-kodin modernille tyylille. Edesmenneen isoäidin vanhan kampauspöydän äärellä tekee mieli viipyillä ja laittautua. Huoneen romanttista tunnelmaa täydennettiin takorautapäätyisellä sängyllä ja uudella matolla. Ikkunaverhot Johanna ompeli itse. Vaatekaappi peittyy Norjasta ostetun pitsiverhon helmoihin.

Vanha keittiö on aitan helmi

Alakerrassa yhdistyvät toimivalla tavalla oleskeluhuone, keittiö ja ruokailutila, eikä suurille muutoksille ollut tarvetta.

Alkuperäiset puusepän valmistamat sirot keittiökaapistot ovat edelleen moitteettomassa kunnossa. Vaikkei astiakaappi ole koolla pilattu, Johanna ei luopuisi siitä mistään hinnasta.

– Säilytystilaa lisättiin asentamalla avohyllyjä päätyseinään. Koko ajan käytössä olevat astiat eivät ehdi pölyttyä.

Priimakuntoisella vanhalla kaasuhellalla ruoka kypsyy nopeasti, mutta useimmiten ateriat valmistetaan ulkokeittiössä. Erityisesti Tero nauttii kokkaamisesta luonnon helmassa.

Pariskunnan lempipaikka on istuinryhmä suojaisalla kuistilla. Siellä syntyvät parhaimmat ideat, kuten suunnitelma tulevasta kesäkeittiöstä. Parven alla istutaan usein myös saunan jälkeen kuuntelemassa metsän ääniä.

Pihan keskeisellä paikalla on pöytäryhmä päivävarjoineen. Siellä mahtuu aterioimaan ja seurustelemaan suurellakin porukalla.

– Tärkeintä mökkeilyssä on perheen ja ystävien kanssa laiskottelu ja yhdessäolo. On ihana huomata, kuinka työkiireet karisevat mielestä jo ajomatkan aikana, Johanna kertoo.

Illassa loistavat tutut valot

Sippalan perheen mökkikausi kestää äitienpäivästä pitkälle syyskuuhun. Mökillä vietetään kesälomat ja lähes kaikki vapaat viikonloput. Matka kotoa Espoosta taittuu tunnissa.

– Vaihtelua mökkielämään tuo Hämeenlinnan läheisyys ja erilaiset kesätapahtumat, kuten Rengon markkinat ja Linna Jazzit. Pienen ajomatkan päässä on myös kolme golfkenttää, Tero hehkuttaa.

Munakasjärvi vastaanottaa kesäisin vieraita ympäri maata ja rajojen ulkopuoleltakin. Kun Norjan-sukulaiset saapuvat kylään, kokoonnutaan vaihtamaan kuulumisia, saunomaan ja syömään. Grillihiillos ja sauna käyvät kuumina, ja iloinen pulina kantautuu järven yli aamuun asti.

Yhteiselo suvun kanssa jatkuu lähestulkoon samanlaisena kuin vuosikymmenet sitten. Jokaisella perheellä on omat mökit, parkkipaikat ja kaivot, mutta sauna ja laituri rantaterasseineen ovat yhä kaikkien yhteisiä. 

– Täällä saa olla myös omissa oloissaan, jos haluaa. Meistä on kuitenkin mukavaa, kun iltaisin kaikissa mökeissä palavat tutut valot.