Ratavartijan kodista viihtyisä mökki

Radan varressa
Mökkiläiset: Anja ja Heikki Keto-Tokoi, vireät eläkeläiset Keravalta.
Historia: Ratavartijan mökki on Anjan lapsuudenkoti.
Paras uudistus: Pesukone, joka helpottaa pitkiä periodeja mökillä.

Tavarajunat puksuttavat rantapenkereellä ja ohittavat punamultaisen mökin. Pieksämäki–Savonlinna-rautatie on Anja ja Heikki Keto-Tokoin arkea mökillä Savon sydämessä. Kun saunasta halutaan pulahtaa uimaan, viiletetään ensin pyyhe lanteilla pihan poikki ja hypätään sitten pitkällä loikalla järveen.

Ennen rautatieläisten asunnot rakennettiin lähes rataan kiinni. Niin oli asia myös 1940-luvulla, kun Anjan isä tuli Huutokoskelle ratavartijaksi. Ainoa mökille kulkeva tie oli rautatie, ja sen penkkaa pitkin matkattiin kaupalle ja kouluun. 50 neliön keittiössä ja kamarissa asusti nelilapsinen perhe, mutta asumisen ahtaus on unohtunut.

– Isän työhön kuului kahdesti päivässä ajaa resiinalla aseman läheinen rataosuus ja tarkistaa, että kaikki oli kunnossa. Toisinaan höyryveturin piipusta singahti kipinä metsään, ja sitten olikin kiire sammuttamaan tulta. Välillä konduktööriltä tai maisemia ihailevalta matkustajalta lensi hattu. Sitä lähdettiin nopeasti kiikuttamaan läheiselle Huutokosken asemalle, Anja muistelee.

Anjan isä jäi eläkkeelle 70-luvulla. Perhe asui rakennuksessa vuokralla, kunnes Rautatiehallitus alkoi huutokaupata kiinteistöjään. Anja hankki miehensä Heikki Keto-Tokoin kanssa rakennuksen omakseen vuonna 1985. He joutuivat pulittamaan tuplasti lähtöhinnan, sillä kilpahuudantaan osallistui myös toinen kiinnostunut ostajaehdokas.

– Ei auttanut muu kuin nostaa hintaa. Eihän lapsuudenkotia voinut vieraalle antaa, Anja muistelee.

Vanhassa vara parempi

Rata valmistui 1912 ja vahtimökki samoihin aikoihin. Aivan tarkka vuosiluku ei ole tiedossa.

Uudet omistajat maalasivat päärakennuksen sekä saunan ja liiterin ulkopinnat. Remontoida ei tarvinnut, vaikka mökin ulkolaudoitus on alkuperäinen, samoin ikkunat pokineen ja laseineen. Kaikki toimivat yhä moitteitta.

– Vain yksi ikkuna on jouduttu korjaamaan, koska lintu törmäsi lasiin. Uusitut karmit ovat jo nyt huonommassa kunnossa kuin vanhat. Rakentamisessa oli ennen syvällisempi tieto ja taito, Heikki vertaa.

Kehnoa nykylaatua ihmettelee vaimokin ja muistelee, miten hän taannoisella Viron-matkallaan näki Muhun saarella upeita puuovia 1600-luvun kirkossa.

 
Keittiön kalusto on valmistettu paikkakunnalla sijainneessa Järvikylän puusepäntehtaassa ja maalattu ajan henkeen turkoosilla. Ruoka valmistetaan puuhellalla. Jääkaappi kuuluu keittiön varustukseen.

Anjan vanhemmat saivat aikoinaan sotakorvauskalusteina kamarin pöytäryhmän, senkin ja ompelukoneen, kun he joutuivat evakkoon Sortavalasta. Uusimmat matotkin taitavat olla yli 40 vuotta vanhoja.

 
Muutoksia on tehty niukasti. Ainoastaan liiterin yläkertaan on rakennettu matala nukkumatila. Mökin aurinkoiselle eteläseinustalle laudoitettiin maltillinen terassi jokunen vuosi sitten. Viime kesänä se sai suojakseen markiisin.

– Ystävätär oli ostamassa markiisia itselleen ja soitti, toisiko meillekin samanlaisen. Terassille osuu aurinko koko päivän, ja välillä liiankin kovasti. On mukava rullata katosta hieman suojaksi, Anja näyttää ja pyörittää veiviä.

Golfia ja kulttuuria

Varjo houkuttelee varsinkin silloin, kun mökkiläisillä on takanaan täysi helteinen kierros kirkonkylän reikäpallokentällä. Kartano Golf houkuttelee välillä jopa useana päivänä viikossa etenkin Anjaa, jota golf-kärpänen on pahemmin puraissut.

– Kentällä törmää joskus lapsuusajan tuttuihin ja tutustuu sekä joroislaisiin että kauempaa tuleviin pelaajiin, Anja kertoo ja yrittää kuvailla lajia harrastamattomille, miten mahtavalta hyvin lähtevä svingi tuntuu.

Heikkikin pelaa mutta osaa myös nauttia golf-leskeydestä, jolloin saa oikein luvalla kalastaa ja lukea koko päivän. Kirjoja on hyllyissä, kasoissa senkin päällä ja vintissä korkeina kirjapinoina sängyn molemmin puolin.

– Valittujen Palojen tiivistetyt romaanit sopivat hyvin mökkilukemiseksi. Myös kotimaiset uutuudet, rakennustaide, historia ja politiikka kiinnostavat sekä dekkarit tietenkin, mies listaa.

Mökiltä on helppoa pyrähtää kirjallisuustapahtumissa. Joroisten musiikkipäivien konsertit heinä–elokuussa kuuluvat nekin lomalaisten kesään.

Muuttolintujen rytmissä

Keto-Tokoit tapasivat avioliiton alkuvuosina viettää 60-luvun kesiä mökillä Hankoniemellä. Savolaistytön mielestä kesä ei tuntunut sinne koskaan saapuvan. Aina oli tuuli ja koko ajan vilu.

– Edellisenä päivänä istuttiin Fjällrävenin paksuissa villapaidoissa meren rannan kovassa puhurissa ja seuraavana päivänä ongittiin täällä uikkareissa laiturilla, muistelee Heikki mökkeilyn alkua Savon sydänmailla.

Isäntä kotiutui heti lämpimään ja aurinkoiseen Keski-Suomeen, mihin hän pohjalaisena Savon sijoittaa. Alkuun mökillä oltiin vain osa kesälomasta. Kun torppa siirtyi omaan omistukseen, siellä alettiin viettää aikaa yhä enemmän.

– Paikka oli parasta lääkettä kiireisinä ja tuulisina työvuosina, ehkä aivan pelastus, myöntää Stockmannilla ostajana työuransa tehnyt Heikki.

Nyt kun vaimokin on jo eläkkeellä sairaanhoitajan työstään, pari elää luonnon rytmissä kuin muuttolinnut. Mökiltä lähdetään kotiin Keravalle syksyn tullen, tosin vain toviksi. Kylmin talvi taittuu Afrikan rannikolla Tunisiassa. Siellä lämpö ja aurinko pitävät vakiintuneen golffariporukan liikkeellä ja kaamoksen kaukana. Kevättalvella koukataan taas kodin kautta pääsiäiseksi Savoon.

Lampaanviulua ja soossikalaa

– Lampaanviulu avaa mökkikauden. Sitä ei voisi kuvitellakaan kaupungin sähköuunissa paistettavaksi, isäntä myhäilee.

Kaupungissa viihtyvä tytär puolisoineen viettää usein joulun aikaan parin viikon jakson mökin rauhassa. Vielä pääsiäisenä tyttären voi saada vierailulle, mutta purjehduskauden alettua pariskuntaa kutsuvat järviseutua suuremmat vedet. Pojan perhe kyläilee mökillä mielellään kesälomien aikaan. Silloin on kolmen sukupolven miehillä heti kalakisat pystyssä.

Lähijärvestä nousee haukea, kuhaa, ahventa, jopa sampea. Sammen selittää läheinen kalankasvatuslaitos, josta jokin karkulainen ui silloin tällöin mökkiläisen pyydykseen.

Kuhasta tehdään maukasta soossikalaa. Kuhaa haudutetaan pitkässä kalakattilassa liemessä, jossa on vettä, etikkaa, sipulia, pippuria ja suolaa. Kastike tehdään voista, vehnäjauhoista, siilatusta liemestä ja kananmunahakkeluksesta.

Seuraksi ei tarvita muuta kuin perunoita. Kalaa myös savustetaan ja syödään sienikastikkeen kera. Näillä seuduin kastikesieni on aina kantarelli.

– Sienet pannulle, perään sipulia ja voita, sitten korppujauhoa ja perunoiden tärkkelyspitoista keitinlientä. Maustetaan suolalla ja ripauksella sokeria. Korppujauho on kastikkeen juju, rouva paljastaa.

Mökillä ollaan melko omavaraisia. Kalat kalastetaan, peruna nousee pihan penkistä ja Heikki pitää pariskunnan salaateissa kasvimaallaan. Loppukesästä marjastetaan ja kerätään sieniä.

– Entinen innokas yleisurheilija tykkää puuhata välillä yksin. Hän tarvitsee oman rauhan ja projektin, jota viedä eteenpäin, vaimo kommentoi miehensä puuhailua puutarhassa.

Pihan kukkaloisto on Anjan käsialaa. Komeat joriinit, nauhukset, pionit ja ukonhatut reunustavat lähes ratapenkkaan ulottuvaa nurmialuetta. Juurakoita on kannettu jopa Hollannin kukkanäyttelyistä. Ruusut isoissa ruukuissaan komistavat mökin edustaa ja rajaavat terassia.

Rata on uusittu kokonaan viime vuoden aikana. Ehkä myös henkilöjunat kolistelevat joskus raiteilla. Kipinöistä ei onneksi enää ole pelkoa, mutta koppalakkeja tai maisemia ihailevien matkaajien hattuja saattaa pian taas leijailla pihamaalle.