Poukaman iloista väkeä

Auterot viihtyvät lomillaan kolmen polven merenrantapaikassa Tammisaaressa. Talvella Poukamassa oleskellaan ylämökissä ja kesällä myös alamökissä.

Auteroiden nelihenkisen perheen mökkimatka Helsingistä Tammisaaren Långstrandiin kestää pari tuntia. Pakkasaamu on kirjonut puut huuruhuntuun, mutta lunta ei näy missään. Metsätie mutkittelee ja kapenee. Perillä ollaan, kun näemme mökin viereen rakennetun komean tenniskentän ja koripallotelineet. Isä ja aikuinen poika, Kim ja Nico, urakoivat kentän paljaaksi risuista viime kesänä, ja apua antoivat naapuruston vakituiset asukkaat. Lemminkäinen teki kenttätyöt ja aidan. Tenniksestä tuli kesän suosikkilaji.

– Tennismatsi heti aamupuuron jälkeen tekee hyvää, tuumaavat Auterot.

Auteron suvussa on reippaalla liikunnalla vahvat perinteet. Isä Kim on toiminut koripallovalmentajana, ja kaikki lapset ovat harrastaneet muun muassa koripalloa. Lisäksi Nico on kilpaillut tenniksessä, ja vielä muutama vuosi sitten hänet rankattiin lajissa B-luokan kärkeen. Sittemmin kilpaileminen on hiipunut.

Poukamaan rakennettiin kymmenisen vuotta sitten myös komea uimaranta-alue.

– Hiekkaa jouduttiin tuomaan järjettömän paljon ja lisäämäänkin pariin otteeseen, koska myrsky hajottaa sitä vuosittain. Kerran oli niin kova myräkkä, että laituri kaatui, Nico muistaa.

Yleensä lahdenpoukama on tuulensuojainen, aurinkoinen paikka. Siellä nautitaan vapaa-ajasta, uimisesta, ranta- ja vesileikeistä sekä saunomisesta. Lapsille on tehty rantaan myös leikkitelineitä.

– Olemme käyneet mökillä siitä lähtien, kun menimme naimisiin – ensin kahdestaan ja sitten lasten kanssa. Rakastamme Poukamaa. Täällä on metsää ja avaruutta sopivassa suhteessa. Meren ja metsän tuoksu on ihana. Maisemanvaihdos tekee hyvää. Laitamme mökkivaatteet päälle ja otamme rennosti oman aikataulun mukaan. Emme koskaan lakkaa ihastelemasta mereen heijastuvaa kuunsiltaa, Nico ja Petra tunnelmoivat.

Nico ja hänen vanhempansa työskentelevät perheen kiinteistönvälitysyrityksessä ja vaimo Petra osa-aikaisena sairaanhoitajana. Katrine on 10-vuotias ja Amelia pirteä esikoululainen.

– Vanhemmillani ja minulla on yrittäjinä mahdollisuus työskennellä myös mökillä. Ajomatkakaan ei ole turhan pitkä, Nico kertoo.

Hänen on perheineen helppo piipahtaa rauhallisessa merenrantaidyllissä myös talvella, sillä ylämökissä pidetään aina noin 12 asteen peruslämpö. Nykyään on ollut niin vähän lunta, että hiihto- ja luisteluharrastukset ovat jääneet vähiin.

– Lenkkeilemme ja pulkkailemme säitten mukaan. Tavallisin ajanvietteeni on halon hakkuu ja puiden kaato, Nico naureskelee.

Nytkin on lumen vähyyden vuoksi tyytyminen kävelyyn merenjäällä. Ulkoilu nostaa terveen punan porukan poskille. Sisällä vuolukivitakan lämmössä unohdetaan nopeasti ulkona paukkuva pakkanen. Tarjolla on kuumaa juomaa ja voileipiä. Kahdesti ei tarvitse kutsua pöydän ääreen.

Kodikasta ja rentoa

Nicon vanhemmat, Kim ja Mirjam Autero rakennuttivat 62-neliöisen, silloisen Kesätunturin mallistoon kuuluneen hirsimökin noin hehtaarin tontille vuonna 1993.

Sitä ennen asusteltiin noin 55-neliöisessä alamökissä. Siinä on tupa, keittokomero ja kaksi makuuhuonetta. Tuon vanhan torpan kunnostuksessa Nico on myöhemmin päässyt hyödyntämään nikkarointitaitojaan. Alamökki kutsuu nuorempaa polvea useimmiten kesällä, kun vanhemmat lomailevat samaan aikaan Poukamassa.

Uusi mökki on tehty niin sanotusta lämpöhirrestä, eli se on oikeastaan lautarakenteinen ja villaeristeinen mökki, jossa on valepäädyt. Reilun 60 neliön huoneistoalaa täydentää viiden neliön parvi, joka on pyhitetty lasten leikkitilaksi. Aittavarasto antaa säilytystilaa.

Rakentaminen sujui hyvin valmistajan ja paikallisten maanviljelijöiden kanssa.

– Talon pystyttämisestä oppi yhtä sun toista, koska olin mukana eri vaiheissa. Isoja ongelmia ei ilmaantunut, Kim kertoo.

Isoon tupaan sijoittuvat luontevasti avokeittiö ja ruokailutila sekä seurustelupaikka. Alakerrassa on myös kaksi makuuhuonetta. Pesuhuoneessa on vessa ja suihku.

Vilun pitävät loitolla kattosähkölämmitys ja varaava takka.

Keittiön mäntykaapistojen peiliovet on petsattu vuolukivitakan sävyyn. Ruokailutilassa on täyspuiset pirttikalusteet.

– Tänne on valittu lapsiperheelle sopivat huolettomat ja kestävät kalusteet. Olemme yhdistelleet uutta ja vanhaa, Petra tuumaa.

Sisustusväreinä on käytetty hirsiseinää raikastavaa sinistä ja valkoista. Merellinen tunnelma ja Petran kädenjälki näkyvät voimakkaimmin alamökissä.

Ison mökin oleskelutilassa on mukava istuskella pehmoisilla nojatuoleilla tai lekotella lasten kanssa sohvalla.

Lahjaksi saatu vanha keinutuoli on palvellut aikanaan lasten nukutus- ja syöttötuolina. Nyt se on suosittu lukupaikka. Nicon isoisän pojilleen nikkaroima keinuheppa on suvun aarre.

Luontoa lähellä

Nicon veljen perhe ja sisar asuvat nykyään maailmalla, joten he käyvät mökillä harvoin. Viime kesänä Nicon veli Esa, tämän vaimo Mia ja kaksivuotias Milena ehtivät Floridasta Yhdysvalloista samaan aikaan mökille Nicon perheen kanssa. Sutinaa ja vilskettä oli kuin suurperheessä konsanaan.

Ystäväperheitäkin käy kesäisin paljon kyläilemässä. Ruuat grillataan ja syödään yhdessä isolla ulkoterassilla.

– Suosikkejamme ovat savulohi ja kanafileet grillattuina. Mirjam tekee lisäksi hyvän salaatin ja jotain makeaa jälkiruuaksi.

Luonnostakin saa herkkuja. Syksyisin mennään mustikkaan, ja Petra ja Kim käyvät sienessä. He tietävät hyviä kantarellipaikkoja.

Aiemmin Kim ja Nico pistivät verkot veteen ja nostivat paljon kalaa pöytään. Saaliit ovat huonontuneet viime vuosina.

Kun perhe vielä asusteli alamökissä kesän 1994 puoliväliin, he odottelivat kuumeisesti sekä ylämökin valmistumista että ensimmäisen leivän paistamista sen leivinuunissa.

– Ensimmäiseen kertaan se itse paistettu leipä sitten jäikin, mutta muutama uunipuuro on tullut haudutettua, Kim kertoo.

Kim ja Mirjam tulevat mielellään kaupungin vilskeestä maalle jo keväällä.

– On hienoa olla vaaleanvihreän, heräävän luonnon ja hiljaisuuden keskellä. Saa seurata, kun joutsenet laskeutuvat rantaveteen aamuauringon kimalluksessa. Peuraperhe syö ruohoa pihapiirissä, ja jäniksenkorvat vilkkuvat pusikossa, Kim tunnelmoi.

Myös meri tarjoaa usein luontoelämyksiä. Mieleen on painunut muistoja yllättävistä kohtaamisista eläinten kanssa. Kerran he näkivät käärmeen uimassa, kerran peuran juomassa rannassa ja kerran vastaan ui hirviä. Vesillä käydään ahkerasti soutu- ja moottoriveneellä.

– Busterilla teemme pidempiä reissuja esimerkiksi torille Bromarviin ja ostoksille Hankoon. Autolla piipahtelemme Tammisaaressa, missä pitää saada tuoreet korvapuustit torin laidalla sijaitsevassa Carl De Mumma -kahvilassa.

Tammisaaren kauppareissun yhteydessä saatetaan poiketa Hankoon ja kierretään hieno golfkenttä koko porukalla. Mitäpä palloihin hurahtaneet pelimannit luonnolleen voivat?

Artikkeli on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 1/2009.

TEKSTI KAIJA SARHA
KUVAT TOMMY SELIN