Pielinen – hiljainen jättiläinen

Suuri Pielinen on syrjässä valtaväyliltä niin kuin se oli myös runsaat sata vuotta sitten, kun kansallistaiteilijat löysivät järven. Silti se on yhä järviemme aatelia kruununjalokivenään mahtava Koli.

Menoa ja meininkiä kaipaavien etelän ihmisten kiinnostus suuntautuu useimmiten Kolin ja Pielisen sijasta Lappiin, Tahkovuorelle tai Vuokattiin. Niinpä Pielisellä on yhä tilaa ja kohtuuhintaisia mahdollisuuksia oman unelman toteuttamiseen.

Kuudenneksi suurin järvemme Pielinen on 120 kilometriä pitkä ja kuuluu Saimaan vesistöön. Sen vedenkorkeus on 18 metriä Saimaan yläpuolella, ja sulkujen kautta Pyhäselältä Saimaalta pääsee Pielisjokea pitkin laivalla ja veneellä Pieliselle.

Pielinen on pääasiassa yhtä suurta selkää, jota saaret jakavat. Sopivilla tuulilla Pielinen voi olla raivokas. Monen pohjoiskarjalaisen muistissa on murhenäytelmä vuodelta 1959, jolloin Paalasmaan saaren koululaisia kuljettanut vene kaatui ja 15 nuorta hukkui.

Pielisellä on varsin vähän kalliosaaria ja -rantoja. Rannat ovat varsin loivia Kolin upeita rinteitä lukuun ottamatta. Maisema on siten erinäköinen kuin Saimaalla ja Päijänteellä, mutta harjumaiset, kapeat ja pitkulaiset saaret ovat sitäkin kauniimpia kiehtovine poukamineen. Juuri näitä kapeita harjusaaria turistit ihailevat Ukko-Kolin laelta.

Autolautalla ensi tuntumaa

Pielinen on karu järvi, mikä on monen mökkiläisen mieleen. Järviruoko ei ole ottanut ylivaltaa kuten niin monella muulla järvellä. Rannat ovat kovia ja melko nopeasti syveneviä, useimmiten sorapohjaisia – eivät siis hienoa hiekkaa, mutta erinomaisia mökkikäyttöön.

Pielinen ei ole erityisen kirkasvetinen, mutta vesi on toki hyvin puhdasta. Kalaa järvi antaa hyvin, myös jalosukuisia lohikaloja. Järvellä on yhä ammattikalastajiakin.

Pielisellä on hyvin viitoitettu vene- ja laivareitistö. Kolille kiipeämisen jälkeen suositeltavin tutustumistapa Pieliseen on laiva – tai oikeastaan autolautta. Sisävesiemme ainoa autolautta kuljettaa autot ja matkustajat parissa tunnissa Lieksasta Kolille ja toisin päin. Matka on jo itsessään jännittävä elämys, mutta sen lisäksi matkalla voi kokea Pielisen kauneuden.

Lautan yläkannelta harjusaaret, suuret selät ja tietysti Koli pääsevät oikeuksiinsa. Myös monta mökkirantaa ehtii laivan kannelta katsastaa.

Pielisen rannat eivät ole yhtä taajaan rakennettuja kuin etelämpänä, mutta paikoitellen – muun muassa Lieksan läheisyydessä – mökkejä on tiuhaankin. Osa on rakennettu ensimmäisen mökkibuumin aikaan 1970-luvulla, osa äskettäin.

Etelästä pitkä matka

Maltillista mökkikysyntää selittää se, että Etelä-Suomesta matkaa kertyy liikaa, toisaalta Kuopion ja Joensuun väestö löytää mökkipaikkoja lähempääkin. Näin ollen suuri osa mökeistä on paikallisten hallussa. Lisäksi maanomistajat ovat rakentaneet paljon vuokramökkejä varsinkin Kolin läheisyyteen.

Kolin kylän ympäristössä mökkitontit ovat tietysti kysyttyjä. Kolin lähelle rakentava pystyy hyödyntämään mökkiään ympärivuotisesti ja vuokraamaan helposti sesonkina. Kesällä tarjolla on järvi, talvella Kolin ladut ja rinteet.

Mökkitontteja on kuitenkin edelleen tarjolla ympäri järveä hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Koli on alueena selvästi muuta järveä kalliimpaa.

Pielinen ja Koli tarjonnevat hyvät mahdollisuudet talviretkeilyyn myös tulevaisuudessa. Kokonaan nekään eivät ole turvassa ilmastonmuutokselta: muutama vuosi sitten hiihtolomamme helmikuun alussa tärveltyi plussakeliin ja veteen Pielisen jäällä.

Pielisen kylät ja taajamat tarjoavat paljon nähtävää. Kylistä tunnetuin on tietysti Koli, jonka monet vaarat voi kiertää maaliskuussa Ahman hiihdossa. Sitä voi luonnehtia Suomen kauneimmaksi laturetkeksi. Kolin alueesta suuri osa kuuluu kansallispuistoon, mikä takaa Kolin arvokkaimpien kohteiden säilymisen. Se on tuonut mukanaan alueelle hyvät retkeilypalvelut.

Mielenkiintoista nähtävää

Nunnanlahdessa Kolin naapurissa ovat Suomen tärkeimmät vuolukiviesiintymät. Sinne on rakennettu mielenkiintoinen matkailukeskus monenlaisine näyttelyineen. Vuolukiviesiintymä on ollut turismin ohella tämän syrjäisen seudun pelastus.

Juuan kirkonkylä on keidas erämaassa, vilkas kauppakeskus, jossa on ymmärretty säilyttää vanha ja kaunis puukeskusta.

Juukaan kuuluu myös Paalasmaan saaristo, joka on jäänne sisävesisaaristojen elämästä. Siellä asuu vielä yli sata ihmistä. Paalasmaalle kuljetaan lossilla läheltä Juuan kirkonkylää. Paalasmaan kylän lähellä on myös korkea näköalatorni, johon kannattaa kiivetä. Samanlainen on myös Kolin Ahmovaaralla.

Nurmes on Pielisen luoteispään kaupunkikeskus ja liikenteen solmukohta. Tunnetuin matkailukohde on Bomban kylpylä. Pielisen toisella puolella on alueen suurin keskus, Lieksa, joka toimii myös porttina rajaseudun erämaihin.

Pielisen kuuluisimpia kyliä on vireä Vuonislahti, jossa on elävää maaseutuasutusta ja lisäksi seudulla vaikuttaneen taiteilija Eva Ryynäsen ateljee ja hänen rakennuttamansa kirkko. Ryynäsen työt kertovat omalla tavallaan Pielisen Karjalan rikkaasta ja omaperäisestä kulttuurista.

Pielisen eteläpäässä on seudun tärkein teollisuustaajama Enon Uimaharju, jonka tärkein työllistäjä on suuri selluloosatehdas. Sen jätevedet – nykyisin jo varsin puhtaat – laskevat poispäin Pieliseltä eivätkä vaikuta veden laatuun.

Heikki Turusen sielunmaisemaa

Pielisen Karjalan elämään kuuluvat monet hylätyt talot ja pusikoituneet pellot. Elämän merkkejä kuitenkin on, ja kaunis luonto ja luonnonrauha ovat seudun tulevaisuuden valtteja samoin kuin Pielisen kylien sitkeät ihmiset. Heistä, järvestä, koko seudusta ja omasta sielunmaisemastaan kirjoittaa lämpimästi kirjailija Heikki Turunen teoksessa Pielisen kirja. Sen kuvat ovat Kolin ja Pielisen maisemaa paljon kuvanneen Reino Turusen.

Itse löysin Kolin ja Pielisen yli 20 vuotta sitten. Sen jälkeen seutu on vetänyt puoleensa yhä uudestaan magneetin tavoin. Erämainen rauha löytyy Suomessa Lappia lähempää juuri Pohjois-Karjalasta.

Toki Kolilta löytyy säpinääkin. Syömään, tanssimaan ja laskettelemaan pääsee niin ylhäällä hotelli Kolilla kuin alhaalla Loma-Kolilla. Loma-Kolin ympäristöön on muotoutunut kesän 2006 loma-asuntomessujen ansiosta uusi mökkialue, jossa on tarjolla myös tontteja rakentajille. Uudenlainen lomakulttuuri tekee tuloaan myös Pielisen rannoille.

Artikkeli on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 3/2007.

TEKSTI JA KUVAT PEKKA VÄISÄNEN