Pekka Puskan lintukoto

Vuosikaudet Pekka Puska kiersi Pohjois-Karjalaa ja kampanjoi terveen elämän puolesta. Nyt alueella sijaitseva noin 40 neliön mökki vahvistaa hänen omaa hyvinvointiaan.
 

Erämaamökin rauhassa
Asukkaat: Vuoden mökkiläiseksi 2009 valittu Pekka Puska, vaimo Arja sekä lapset Eeva-Maria ja Juha-Pekka.
Sijainti: Karpanjärvellä Ilomantsissa, Venäjän rajan tuntumassa.
Historia: Tontti ostettiin 1985, ja 40 neliön mökki valmistui vuotta myöhemmin. Alun perin 50 metrin rantaviivaa ostettiin myöhemmin lisää.
Erikoista: Mökkitontilla on yhä talvisodan ajalta venäläisten poteroita. Järven toisella puolella sijaitsivat suomalaisten asemat.
Parasta: Erämaaluonto, rauha ja turvallisuus.

Viisivuotias novascotiannoutaja Tessa valpastuu ja aloittaa rähinän, kun outo auto ilmestyy mökkitontille. Pekka Puska rientää oitis rauhoittelemaan tyttärensä Eeva-Marian koiraa.

Tessa on tottumaton vieraisiin Ilomantsin-mökillä, sillä naapureita ei ole ja lähin asuttu talo sijaitsee kilometrien päässä päätien varressa. Karpanjärvellä eletään kuin lintukodossa.

– Turvallisuus on rikkautta. Täällä venettä voi pitää lukitsemattomana rannassa, eikä kukaan riko tai töhri paikkoja. Esimerkiksi Sveitsissä on kaunista, mutta erämaat puuttuvat.

Pekka Puska yhdistetään yhä parhaiten terveysvalistukseen Pohjois-Karjalassa, vaikka vuodesta 2003 hän on työskennellyt ensin Kansanterveyslaitoksen ja nyttemmin THL:n eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajana. Hän työskenteli myös 2000-luvun alussa kolme vuotta Genevessä WHO:n eli Maailman terveysjärjestön palveluksessa.
Silloin Ilomantsissa vieraili ulkomaisia kollegoja ja ystäviä. Nämä jaksoivat ihmetellä, kuinka joku saattoi omistaa satoja metrejä rantaa ja oman ”beachin”. 

– Suomessa tavallisilla tuloilla kuka tahansa voi rakentaa veden äärelle, toisin on ulkomailla. Varustelutaso vaihtelee, mutta vaatimaton mökki voi tuoda omistajalleen yhtä lailla hyvän mielen kuin hieno kakkoskoti.

Pekka Puskan piilopirtissä on kynttilävalo ja kantovesi. Asioilla käydään pihan perällä. Hyvää tunnelmaa on kylliksi eikä lisämukavuuksia kaivata.

Mökkikuume iski

Jos pohjoiskarjalaisten ruokavalio olisi ollut 1970-luvulla kunnossa, Puskat tuskin mökkeilisivät Ilomantsissa. Vuonna 1974 lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi valmistunut Pekka Puska oli Pohjois-Karjala-projektissa mukana alusta lähtien ja kiersi 1970-luvulla maakuntaa saappaat savessa. Hän arvelee, ettei alueella ole koulua, jossa hän ei olisi käynyt saarnaamassa terveellisten elintapojen puolesta.

Mökkikuume iski 1980-luvun alussa. Ilomantsi oli ykkösvaihtoehto, sillä sen luonto oli tehnyt vaikutuksen.
– Valtaosa järvenrannoista kuului tuohon aikaan metsäyhtiöille. Kiertelin 1985 sopivaa tonttia etsien Enso-Gutzeitin edustajan kanssa. Karpanjärven paikka tuntui heti omalta.

Jyrkästi vedestä nouseva ranta oli kuin tehty mökin näköalaterassille, vaikka kasvillisuuden valtaamasta paikasta ei silloin järvelle nähnytkään. Tontin kooksi sovittiin myyjän kanssa 50 x 50 metriä.

Asiat rullasivat jouhevasti eteenpäin. Pekka hahmotteli mökin tupakkiaskin kanteen – leikkisästi ilmaistuna – ja tuttu arkkitehti Pekka Terävä piirsi suunnitelmat puhtaiksi.

Tontti sijaitsee vesistöreittien risteyskohdassa, joten kauppaa on käyty vilkkaasti historian sivu. Siksi Museovirasto pyysi aikalisän, kun Puskat hakivat tontille rakennuslupaa.

Rakennusliike rakensi pitkästä tavarasta lautamökin vuonna 1986. Runsaaseen 40 neliöön sovitettiin pieni keittiö, iso takka ja tupa, jossa suurimman tilan nappaavat sängyt sekä parvella että sen alla.

Viisi vuotta sitten mökkiä laajennettiin muutamalla neliöllä. Mökki sai eteisen, jossa voi viettää aikaa järvelle katsellen tai levittää sohvan sängyksi. Perhe on ostanut myös lisää rantaviivaa niin, että nyt sitä on muutama sata metriä.

Puskan perheen mökki sijaitsee EU:n itäisimmässä kolkassa, maantieteellisesti idempänä kuin Pietarin suurkaupunki. Pekka Puskan toiselle mökille ja syntymäkaupunkiin Vaasaan on todellista aikaeroa 45 minuuttia.

Käki kukkuu jossain, ja rauha on rikkomaton. Toisinkin on ollut. Tontin rantaviivan tuntumassa, loivassa rinteessä on miehen kokoisia monttuja. Niistä velivenäläinen sihtaili pyssyn tähtäimen läpi suomalaisia talvisodan aikana 1939–40. Siihen se jäikin, sillä suomalaiset estivät läpimurtoyritykset vesistön toiselle puolelle.

Puut tarkasti ruodussa

Puskat ovat nyt miesten kesken mökillä, sillä Arja-vaimo on töissä. Lukion ensimmäisen luokan tänä syksynä aloittanut Juha-Pekka ottaa rennosti. Musiikki ja pino lehtiä antavat nuorukaiselle ajankulua, kun televisio ja tietokone ovat poissa.

Pekka Puska toteaa, että itse hän on huono löhöilemään. Maan tonkiminen kuuluu kuulemma Vaasan-mökille, joten puupinot ovat puuha numero yksi Ilomantsissa. 

– Tykkään touhuta moottorisahan kanssa, sillä metsä tahtoo kasvaa ja harventaakin pitää.

Puupinot ovat täsmällisen suorassa, hella- ja takkapuut erikseen. Pinojen väliriukujen ansiosta puut kuivuvat hyvin ja rivit pysyvät kuosissaan. Pekka arvelee oppineensa tekniikan isältään.

Puolen päivän ajo
Matka kotoa Helsingistä Ilomantsiin kestää kuutisen tuntia. Vertailun vuoksi voi todeta, että Genevestä pääsee autolla neljässä tunnissa Välimerelle ja kolmessa Pariisiin tai Milanoon.

– Osa pitää lyhyistä, osa pitkistä mökkimatkoista. Minulle pitkä ajo merkitsee henkistä siirtymistä lomaympäristöön.

Perillä Ilomantsissa Arja alkaa tyhjentää kasseja, ja Pekka virittelee tulia takkaan sekä saunanpesään. Tulisijat on usein jo valmiiksi ladattu. Sitten kannetaan vettä järvestä. Ensimmäinen ilta kuluu taloksi asettautuessa, ja viimeinen päivä laittaessa paikkoja lähtökuntoon. Välillä lenkkeillään, luetaan dekkareita, kalastetaan ja poimitaan sieniä ja marjoja, jos niiden aika on. Tyypillisiä suomalaisen mökkiaskareita siis.

Pekka Puska on varma, että mökkielämä parantaa elämänlaatua. Työteliäs kansa tarvitsee vastapainoksi paikan, missä voi olla jouten tai eri tavalla ahkera kuin ansiotyössä.

– Odotus ja suunnittelu ovat tärkeä osa mökkeilyä. Myös fyysinen puoli on läsnä, sillä lomalla harrastetaan liikuntaa tai saadaan sitä huomaamatta vaikka halkoja hakkaamalla. Omalla maalla viljellään hiukan vihanneksia ja pyydetään järvestä terveellistä kalaa. Toki mökillä juodaan olutta ja grillataan makkaraa, mutta kohtuukäytöllä terveysvaikutukset jäävat roimasti plussan puolelle.

Aikansa kutakin

Puskan mielestä kaikenikäiset saavat mökkeilystä jotain. Aikuisina lomaillaan perheenä pienten lasten kanssa, ja tenavat muistavat ikuisesti uinnit ja jätskit. Murrosikään ehtineet ottavat lomapaikkaan mukaan kaverinsa, kunnes ovat itsekin perheellisiä. Eläkkeellä mökillä vasta ollaankin.

– Mökkeily on myös suomalaista integraatiota parhaimmillaan. Kaupunkilaiset saavat kosketuksen maaseutuun ja toisinpäin. Maailmankuva avartuu molemmilla.

Myös kaupunkikoira Tessa on koukussa maaseutuun. Grillikodan hämärässä se etsii tarmokkaasti puukalikkaa penkin alle järjestettyjen grillipuiden joukosta. Isäntä auttaa ja nakkaa klapin kodan ovesta pihamaalle. Koira singahtaa ulos kuin sähköjänis ja alkaa tarmokkaasti jyrsiä kaarnaa puun pinnasta. Automme lähtöön se ei enää vaivaudu reagoimaan.

TEKSTI JARMO HANKIVAARA
KUVAT JUHA JUNTTO

Juttu on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 7/2009.