Oma saari kaupungissa

Hämeenlinnalaisperheen mökki on unelmapaikassa vain muutaman kilometrin päässä kotoa. Saunasaaren ostoa ei ole kaduttu hetkeäkään.

Kivenheiton päässä kotoa

Mökkiläiset: Eläkkeellä olevat opettajat Satu ja Pekka Kiviharju sekä neljä heidän aikuista poikaansa perheineen.

Sijainti: Saari Katumajärvellä aivan Hämeenlinnan keskustan tuntumassa.

Saaren historia: Saunasaari esiintyy jo 1700-luvun kartoissa. Se on kuulunut läheisen Katisten kartanon maihin.

Juuri nyt: Sitovia suunnitelmia ei ole tehty, sillä mökkielämään kuuluu kiireettömyys.

Pyhä periaate: Auringonvalon on päästävä kesäparatiisiin.

Mökin hankinta oli Satu ja Pekka Kiviharjulle pitkä projekti. He muistelevat kierrelleensä toistakymmentä vuotta lähiseutujen rannoilla katsellen myytäviä tontteja ja mökkejä. Pekka oli asettanut kesäpaikalle tiukat kriteerit: hyvä paikka saunalle, riittävästi tasaista maata neljän pojan peleihin sekä runsaasti auringonpaistetta ja mieluiten ilta-aurinkoa. Molemmat halusivat saunamökin läheltä kotia.

Kymmenisen vuotta sitten pariskunta hiihteli Hämeenlinnan keskustan kupeessa sijaitsevan Katumajärven jäällä ja katseli rannalla olevia mökkejä. He miettivät lottovoittoa ja mahdollisuutta ostaa mikä mökki tahansa järven rannalta. He ohittivat pienen saaren, jonka muumimökin näköisen puuseen Satu muisti lapsuudesta. Hän oli käynyt siellä vierailulla pienenä tyttönä.

– Kumpikin totesimme, että saareen saattaa olla hankalaa kulkea.

Vuonna 1999 Saunasaari mökkeineen pakkohuutokaupattiin, ja Kiviharjut kävivät katsomassa pitkään vähällä käytöllä ollutta saarta. He ihastuivat paikkaan, vaikka sieltä puuttui Pekan toivoma tasainen pelipaikka. Lähistöllä oli onneksi urheilukenttä.

Huutokaupasta muodostui kahden perheen kisa. Kiviharjut olivat laittaneet ylärajaksi 600 000 markkaa, ja ehdoton raja oli kuutosella alkava hinta. Toinen huutaja nosti hintaa aina viidellätuhannella pitkän harkinnan jälkeen, ja välittömästi Pekka korotti tarjoustaan kymppitonnilla. Kiviharjut taisivat saada taktisen yliotteen, mutta tiukoille se meni. Kun kilpahuutaja nosti hinnan jo lähes 700 000 markkaan, Pekka kuiskasi vaimolleen, että tämä oli viimeinen huuto. Onneksi se riitti. He eivät olleet kertaakaan keskustelleet vaimon kanssa, olisivatko he tarjonneet yli 700 000 markan.

Kuusihenkisen perheen mökinetsintä päättyi. He saivat kaupunkialueelta 2700 neliön oman saaren, mistä oli lyhyempi matka kauppatorille kuin vakituisesta kaupunkiasunnosta.

Hyväkuntoisen rakennuksen alakerrassa on olohuone, kaksi makuuhuonetta, ruokailuhuone ja keittiö, yhteensä noin sata neliötä. Osa mökistä on melko korkeaa tilaa, joten ylhäällä on lisäksi noin 50 neliön parvi. Ikkunoista avautuu näköala neljään suuntaan järvelle – tai aurinkoon, mikä oli mökin yksi ehto.

Saunarakennus on rakennettu vuoden 1949 Puutalon tyyppipiirrosten mukaan eli se on  aikansa talopaketti.

Aivan veden rajassa on vierasmaja. Muumihenkinen puuseekin on pystyssä.

Vain tovi kerrallaan

Kymmenen vuoden aikana rakennuksille ei ole tarvinnut tehdä suuria remontteja. Sauna on paneloitu, ja vierasmajan aamuauringossa kylpevä kuisti on saanut uuden lattian.

– Onneksi kotitalousvähennystä voi hyödyntää, Pekka sanoo.

Hän on selvästi helpottunut siitä, ?ettei hänen ole tarvinnut käyttää vapaa-aikaansa remontointiin.

Perheen mielestä mökki on muuta kuin pitkän matkan päässä oleva työsiirtola.

– Meille tärkeintä on päästä nopeasti saunomaan ja uimaan. Emme halua olla pitkiä aikoja yhteen menoon mökillä tai matkustaa sinne tunteja. Vuokramökillä viihdyimme aiemmin kerrallaan kolme neljä päivää, ja aina kotiinpaluu oli yhtä mukavaa.

Jos oma mökki olisi satojen kilometrien päässä, siellä olisi tavallaan pakko olla kauan kerrallaan. Katumajärven mökiltä ei silti lähdetä kiirehtien pois. Ei edes golfaamaan, joka on molempien suosikkilaji. Läheisen golfkentän valot näkyvät saaren yhdestä rannasta, marketin kajo toisesta ja lähirannan mökkien ruutujen loiste kolmannesta.

Katumajärvellä ei saa liikkua moottoriveneillä, joten kalliolla makoileva lomailija kuulee vain etäisen liikenteenhumun ja huumaavan lintujen laulun.

Sähkötön asenne

Mökin mukavuudet on lueteltu nopeasti: sauna, kaasuhella, jääkaappi, pihagrilli, puusee ja radio.

– Radio on ainut kontaktimme sivilisaatioon, jos kännykkää ei lasketa. Kun meillä olisi saaressa kaikki samat mukavuudet kuin kotona, eihän tämä mitään mökkielämää olisi. Sähkövalot veisivät tunnelman, Pekka sanoo ja katselee, kuinka Satu sytyttää tuikkukynttilöitä tuvan pöydille ja takan ympärille.

Saarielämän varjopuolet eivät kovin nopeasti tule mieleen.

– No jaa, venematkan ensimmäiset kymmenet metrit ovat kasvaneet pahasti umpeen kaislikkoa. Harmitus poistuisi, kun muistaisi ostaa viikatteen.

Liikunnasta pitävä perhe piipahtaa ajoittain lenkillä mantereelle. Soutu sinne käy alkulämmittelystä ja paluu venyttelystä.

Saaren toinen puolisko on rakennettua aluetta, jota Pekka kutsuu kaupunkipuistoksi. Toinen, luonnontilaisempi puoli kulkee nimellä rytömetsä. Kallionkielekkeitä rauhalliseen oleskeluun, auringonottoon tai lueskeluun löytyy runsaasti. Kiviharjujen mielestä on arvokasta säilyttää saari luonnontilassa.

Kristillinen huussi

Työurallaan Pekka Kiviharju on opettanut matemaattisia aineita, ja Satu on työskennellyt sairaanhoitajana ja alan opettajana. Satu ylistää muistojensa saarta todelliseksi latautumispaikaksi työkiireiden keskellä.

Aikuisiksi varttuneet pojat pelaavat salibandya kansallisella huipputasolla. He ovat ystävineen mieltyneet mökkiin. Jälkikasvu yöpyy päätalon parvella. Pekka antaisi mielihyvin heidän kunnostaa vierasmajaksi kutsutun rakennuksen käyttöönsä.

– Täällä on yöpynyt kokonainen parinkymmenen hengen salibandyjoukkue jo neljänä vuonna, Satu kertoo. 

Tulevaisuudessa Pekka aikoo rakentaa puukatoksen ja poistaa osittain rantakaislikon. Hiekkapohjaista rantaa pystyy kävelemään kymmeniä metrejä, ennen kuin uimari on kokonaan kastautunut. Kiirettä projekteilla ei ole.

Perhe nauttii sunnuntaiaamun kahvit rantaviivan ääressä, kuuntelee läheisen Vanajan kirkon kellojen soittoa ja rauhoittuu. Jos etelästä tuulee liikaa, kahvit juodaan saaren toisella puolella, korkealla mutta suojaisella kalliolla.

Kirkollisia oppeja saaren asukkaat ovat noudattaneet muun muassa jäteratkaisuissaan. Lähiseurakunnan kirkkoherra antoi Pekalle vinkin, miten wc:n voi tyhjentää helposti. Istuinpaikan alle sijoitetaan iso rei’itetty saavi. Saavissa on purua, ja ympärille pannaan runsaasti turvetta.

Neste valuu rei’istä turpeeseen, ja kiinteät aineet jäävät purun sekaan. Tyhjennys on vaivatonta ja ekologista. Vesivessaa ja kalliita jätevesiratkaisuja ei tarvita.

TEKSTI AARRE KANTH KUVAT JUHA JUNTTO
Artikkeli on ilmestynyt Meidän mökki -lehdessä 5/09