Mökin katto kuntoon

Ehjä vesikate säilyttää rakennuksen kunnossa ja remonttia vaativankin talon korjauskelpoisena. Kun kattojen hoidolle uhraa tunnin pari kahdesti vuodessa, katteen kestoikä pitenee, eikä suuria vuotovahinkoja pääse syntymään. Pienet viat voi yleensä korjata itse heti, kun vaurion havaitsee. Mahdollisiin tulitöihin pitää kutsua luvan hankkinut ammattilainen. Jos katossa on suuria rikkoutumia, taipumia tai painumia, korjaaminen on syytä jättää ammattilaiselle.
 
Katteita kuluttavat säänvaihtelut, puista tippuvat nesteet, sammal ja jäkälä sekä ilmansaasteet. Aika voi haurastuttaa bitumia, teräskatteiden pinnoite saattaa irtoilla, pelti ruostua ja tiilet haurastua ja lohkeilla.
 
Katon tarkastuskäynnille kannattaa kiivetä keväisin ja syksyisin eli ennen ja jälkeen vuoden kuluttavimman ajanjakson. Kevättarkastus on hyvä tehdä lumien sulettua ja syksyn syyni suurimpien myrskyjen jälkeen.
Katolla ei kannata turhaan liikuskella. Huopakaton pinta ei tykkää tallustelusta varsinkaan helteellä, eikä kuitusementistä valmistettu Vartti-kate siedä voimallisia askeleita.
 
Sammaleille seis
 
Jos vain on mahdollista, vesikatto kannattaa tarkastaa myös alapinnalta. Vuotokohdat jättävät laudoitukseen jälkiä, ja auringonpaisteella voi jopa näkyä valoa katteen rei’istä. Syksyn sateilla saattaa kuulua pisaroiden tipahtelua eristeisiin. Jos katon tuuletus ei ole kunnossa, märkyys voi olla myös kondenssivettä.
 
Loiville katoille kasaantuu helposti oksia ja roskia, jotka kostuttavat katetta ja edistävät sammaloitumista. Sammal ei ole katolla kiva koristelisä, vaan se voi esimerkiksi irrottaa huopapaanujen saumoja ja kasvattaa juuristoaan katteen alle. Kasvustoa kannattaa poistaa varovasti kaapimalla ja harjaamalla vaikkapa auton lumiharjalla. Huovan pintaa ei saa vaurioittaa. Sammaloituneita kohtia voi käsitellä esimerkiksi Boracol-liuoksella, joka tappaa ja ehkäisee ennalta kasvustoja.
 
Peltikatolle ei vahvoja aineita pidä läträtä. Tiilikatto sietää sammalta hieman huopakattoa paremmin. Vihertävä levä tiilikatolla on lähinnä esteettinen haitta. Sammal varastoi kosteutta juuriinsa ja ulottaa ne huokoisen tiilen sisään. Kosteus laajenee jäätyessään ja murtaa tiilen rakenteen. Tällöin tiilet voivat rikkoutua, kun katolla kävelee.
 
Markkinoilla on tiilikaton käsittelyyn tarkoitettuja aineita, muun muassa Tino Tiilisuoja ja Tiilipesu. Sammalta voi torjua asentamalla harjalle kuparilevyn tai kuparilangan, joka hapettuessaan päästää kuparioksidia katolle. Vaikutusta joutuu odottamaan muutaman vuoden.
 
Lätäköt pois
 
Veden pitää päästä poistumaan katolta, joten tasakattojen kattokaivot ja sihdit vaativat aika ajoin puhdistusta.
 
Vesikourut puhdistetaan syksyllä puiden lehdistä ja neulasista, ja toinen kourutarkistus tehdään alkukesästä. Samalla voi katsoa läpivientien tiivistyspantojen kiinnitykset ja paikata pienet vauriot, saumojen kolot ja halkeamat. Venttiilien, ilmastointiputkien ja vastaavien osien läpiviennit ja savuhormien juuripellitykset vaativat oman katsastuksensa. Myös kattoikkunat, paloluukut ja sisäjiirit ovat huolella seurattavia paikkoja.
Oksat ja kaikki terävät esineet on paras kerätä katolta tarkoin. Mikäli katetta on huollettu, on hyvä varmistaa, ettei sinne ole jäänyt ruuveja, nauloja tai muuta rakennusjätettä.
 
Köynnöskasvien ei kannata antaa levitä katolle ja kouruihin. Katon ylle kasvavat puiden oksat aiheuttavat lisärasitetta, joten ainakin katteeseen osuvat oksat on syytä leikata.
 
Kaveriapu on tervetullut huoltotöissä ja lumen poistossa jo turvallisuudenkin takia. Keväällä ja syksyn ensi kuuralla katto voi olla todella liukas.
 
Lumen poistaminen katolta on yleensä tarpeetonta, ellei sen putoamisen pelätä aiheuttavan vaaraa. Katot on rakennettu kestämään melkoisia lumimassoja, mutta terassien valokatteiden kuormaa on syytä vähentää.
Mikäli lunta ja jäätä joudutaan poistamaan, katolle kannattaa jättää vähintään kymmenen senttiä lunta suojakerrokseksi. Harjakatolla lumi poistetaan tasaisesti kummaltakin lappeelta, ettei synny toispuoleista rasitusta. Metallikatteilla jää poistetaan kuumalla vedellä, ei hakkaamalla.
 
Onko katto kiinni?
 
Sinkitty pelti ja pinnoitettu teräs kestävät yleensä viisikymmentä vuotta, mutta etenkin kaupunki- ja teollisuussaasteiden vaikutuksesta ne voivat suojaamattomina ruostua nopeastikin. Ruuvatun peltikaton pinnoite voi irrota muun muassa räystäillä profiilien pohjukoissa. Ilmiö on tuttu etenkin vanhemman polven pvc-pinnoitteilla ja leikkauskohdissa. Nykyinen profiilipelti on aiempaa kestävämpää.
 
Aaltopellin naulaus saattaa kohota, kun lämpölaajeneminen ja tuuli pumppaavat nauloja ylöspäin. Jos aaltopeltikatto on muuten hyvässä kunnossa ja naulojen tiivisteprikat ehjiä, naulat voi yksinkertaisesti naputtaa takaisin ja seurata tilannetta. Naulat kannattaa ongelmakohdissa vaihtaa ruuveihin.
 
Pesua ja maalausta
 
Sinkitty peltikatto vaatii säännöllistä huoltomaalausta. Pinnasta ruostuneen pellin voi pestä, hioa ja maalata. Uusi konesaumattu katto on maalattavissa 2–5 vuoden kuluttua valmistumisesta.
Vanhojen teräskatteiden pinnoitteen irtoaminen on ennen kaikkea esteettinen ongelma. Sinkitty pelti kestää ainakin parikymmentä vuotta ilman pinnoitetta. Katteen voi pohjamaalata ja sivellä maalilla vain ongelmakohdista.
 
Teräskatto pestään vain tarvittaessa. Pesuliuoksen voi tehdä rautakaupan aineista (esimerkiksi Panssaripesu) tai vaikka käsitiskiliuoksesta. Puutarharuiskulla ja esimerkiksi autonpesuharjalla homma sujuu kätevästi. Painepesurista pitää valita hellävaraiset paineet. Pesurin raahaaminen katolle on tosin työlästä.
 
Tiilikaton keskimääräinen elinikä on noin viisikymmentä vuotta. Savikattotiilet kestävät pitempäänkin, mutta alusrakenteiden vaurioiden riski kasvaa iän myötä. Katteen rapistuminen kertoo remontin tarpeesta.
Tiilikaton pesu, suojakäsittely ja maalaus lisäävät katon ikää. Kattokatsastuksessa kurkistetaan esimerkiksi sisäkulmassa myös tiilien alle. Jos tiilet ovat vuorokauden sateen jälkeen alapinnaltaan kosteita tai alusrakenteissa on merkkejä märkyydestä, laajempi tarkastus on paikallaan. Pienet läpivalumiset hoitaa kuitenkin aluskate ja tuuletus.
 
Tiilikaton pinnoittamista ja maalaamista kannattaa harkita katon iän ja kunnon perusteella. Jos vihertäväksi muuttunut tiilikatto häiritsee, sen voi käsitellä viisiprosenttisella natriumhypokloriittiliuoksella. Raut­akaupoissa myydään myös valmiita pesuliuoksia ja sammaloitumista estäviä aineita (Boracol 10Rh, Alm0cid, Panssari homepesu, Sikagard).
 
Nykyisten bitumi- eli huopakatteiden tekninen ikä on oikein huollettuna jopa puoli vuosisataa. Bitumikate on yleensä mahdollista uusia suoraan vanhan katteen päälle. Liian kovakourainen harjaaminen kuluttaa bitumikaton suojarouhetta, jolloin paljas bitumipinta altistuu auringon uv-säteilylle. Pinta haurastuu ja siihen tulee mikrohalkeamia. Vanhojen huopakattojen maalaukseen ja pinnoittamiseen on sekä bitumipohjaisia että vesiohenteisia tuotteita (esimerkiksi Tikkurilan Kilpi), mutta jo sirotepintansa menettäneen huopakaton kunnostamiseen niitä ei suositella.