Moderni saunamökki

MODERNISTI SUORIA LINJOJA

MÖKKILÄINEN: Helsingissä asuva Meri Eerola.

SIJAINTI: Kouvolan lähellä Jaalassa, Heisanjoen rannalla.

HISTORIA: Merin isovanhemmat hankkivat niemen suvun kesäpaikaksi vuonna 1938. Vanha huvila on edelleen kesäkäytössä, uudessa saunamökissä Meri viettää vapaa-aikaa myös talvella.

PARASTA: Porottava aurinko, saunominen, uiminen ja metsänantimien hamstraaminen.

Valoisassa mäntymetsässä kulkeva mökkitie päättyy auringossa kylpevän niemen syliin. Katse kiinnittyy ensimmäisenä viehättävään tummanvihreään huvilaan. Ei se tämä ole, tuumimme ja ihmettelemme. Meri Eerolan iloinen heilutus kutsuu vieraat saunamökin rantaan.

Uusi rakennus piiloutuu rinteeseen kuin taskuun. Tiellä kulkija havaitsee siitä ensimmäisenä vain katon. Lähitarkastelu nostaa esiin virtaviivaisen kaunottaren.

Meri rakennutti saunamökin talven mökkikäyntien tukikohdaksi. Niemen vanha sukuhuvila on ihana kesäpaikka, mutta Meri kaipasi omaa saunaa ja peseytymispaikkaa. Sonnanjärven rannassa seisovalta huvilalta on vain kivenheitto uudelle rakennukselle. Jos tarkkoja ollaan, Merin saunamökki on joen partaalla, ja jos ollaan vielä tarkempia, se on kanavan rannalla.

– Heisanjoki kiertää tontin kohdalla pienen saaren ja laskee järveen. Ruoppautin saaren ja saunarannan välisen vesialueen, ja nyt voin pulahtaa laiturilta kanavaan, Meri esittelee.

Ruoppaukseen piti hakea vesilupa paikallisesta aluehallintovirastosta. Kanavasta nostettu ruovikko läjitettiin osaksi saareen, ja nyt siellä kasvaa jo puita.

– Perimätieto kertoo, että kanavassa oli puoli vuosisataa sitten avovesi, jossa vesilinnut viihtyivät. Nyt täällä viihtyvät lintujen lisäksi kalastajat, jotka tuppaavat joskus turhankin rantaan taimenta narraamaan.

Aurinkoisella saunapolulla

Ajatus saunamökin rakentamisesta syntyi vuonna 2001, ensi löylyt heitettiin 2007. 

– Pyysin tuttavaani, arkkitehti Kimmo Lylykangasta suunnittelemaan sopusuhtaisen, tarkoituksenmukaisen ja mahdollisimman vähän lämmitysenergiaa kuluttavan saunamökin. En halunnut perinteistä käkikelloa, vaan omannäköiseni, hieman dramaattisen rakennuksen, joka kuitenkin istuisi perinteiseen mökkimiljööseen, sanoo Teatterimuseossa työskentelevä Meri.

Saunamökin paikaksi valikoitui luontevasti kuivan kangasmaaston pitkulainen rinnetontti. Huoneistoalaltaan 25-neliöisen rakennuksen suunnittelua siivitti saunapolun idea.

– Polku alkaa tieltä rappusina ja jatkuu yhtenäisenä laiturille saakka. Polttopuut otetaan vasemmalta halkoliiteristä, jatketaan matkaa saunatuvalle, löylyhuoneeseen ja uimaan. Saunan edustalla ja terassilla voi vilvoitella, kertoo rakennuksen suunnitellut Lylykangas.

Harvinaisen hieno tontti antoi haasteita ja mahdollisuuksia. Sen korkeuserot ja olemassa oleva puusto kartoitettiin tarkasti. Mökin haluttiin sulautuvan maastoon puiden lomaan. Katto mitoitettiin tien kanssa samaan tasoon, ja silti rakennukseen jäi riittävästi korkeutta. Valitettavasti urakoitsija ehti kaataa osan säilytettäväksi merkityistä puista.

Hiekkamaahan kaivettiin harkkopilariperustus ja rappusten yläosaan tehtiin tukimuuriseinä maantäyttöä vasten. Rakennuksen paraatipuoli avautuu kohti valoa ja maisemaa, ja selkäpuolelta saa kätevästi täydennettyä halkovarastoa.

Piristeenä punaista

Julkisivussa yhdistyvät rapattu harkkoseinä ja puuverhoilu. Rapatussa seinässä ei ole räystäitä, mutta puuverhoilu on suojattu sateelta. Piste iin päälle ovat ilmeikkäät vaakarimat.

– Ne on vuoltu käsin rankapuusta ja jätetty tarkoituksellisesti epätasaisiksi. Niistä tulevat mieleen heinäseipäät. Rimat antavat ilmettä ja näkösuojaa, Meri esittelee.

Punertava rappaus hierrettiin kokonaan käsin. Sen olisi Kimmo Lylykankaan mukaan voinut työn nopeuttamiseksi hyvin myös ruiskuttaa ja antaa vain viimeisen silauksen käsin. Pieni epätasaisuus tuo rappaukseen elävyyttä. Värilaastin sävy ei ollut ihan sitä, mitä alun perin suunniteltiin. Seinän piti olla rahtusen voimakkaamman punainen.

– Rappauksen sävy vaihtelee mielenkiintoisesti päivänkierron mukaan. Nyt se muistuttaa männynrungon punerrusta, Meri sanoo.

Kellertävät rimat, mustaksi käsitellyt rappuset ja palisanterin sävyiset puuseinät tuovat vastapainoa rappaukselle. Modernissa rakennuksessa on hitunen meksikolaista tunnelmaa.

Saunatuvassa leiskuvat punaisen monet sävyt. Luovana ihmisenä Meri tarvitsee ympärilleen vastakohtia, dramaattisuutta ja rauhallisuutta. Katon kolme kristallikruunua, vanhan ompelukoneen jalustasta muokattu pöytä, reilu löhöilytuoli ja sänky riittävät Merin tyyliselle lukutoukalle, joka ei kyllästy edes Volter Kilven Alastalon salissa -romaanin parissa. Upon jääkaappi 1970-luvulta kätkee sisäänsä liinavaatteet. Punavalkoraidalliset puhviverhot olisivat Merille kauhistus. Sälekaihtimet suojaavat voimakkaalta paahteelta.

– Rakastan kirjoja. Niille jää aikaa, kun en omista televisiota. Poltan kynttilöitä ja ihailen luonnon muuttuvaa maisemataulua. Auringonpalvonnan aloitan terassilla jo helmikuussa.

Saunatuvan 20 neliötä lämpiävät nopeasti. Ilmalämpöpumppu lämmittää pakkasella ja viilentää paahteella. Nunnauunin vuolukivitakka varaa lämpöä pitkään.

Keittiönurkkauksessa keittää kahvit ja kokkaa pienet ateriat. Vesi noudetaan kaivosta.

– Rapujuhlat ja muut kaveriporukan isot kekkerit pidämme vanhassa huvilassa. Siellä on kesällä sopivan viileää, Meri kertoo.

Pesulla perinteiseen malliin

Meri halusi mökkiin löylyhuoneen, jonka lauteilta näkee jokimaiseman. Pitkulaisen ikkunan paikkaa jouduttiin hieman hakemaan.

– Ensin se tuli niin ylös, etten nähnyt jokea, sitten liian alas, jolloin kalastajilla olisi ollut nähtävää. Nyt panoraamataulu on kohdallaan.

Merin 4,5 neliön saunassa pesuvedet lämpiävät jatkuvalämmitteisen kiukaan säiliössä.

– Mökillä pitää olla niin alkeellista, että elämänrytmi hidastuu pakosti. Tykkään kantaa pesuvedet joesta ja lämmitellä verkalleen puusaunaa. En halunnut miettiä, jäätyvätkö vesijohdot tai rakentaa monimutkaisia jätejärjestelmiä. Harmaat vedet johdetaan saunasta ja keittiöstä saostussäiliöiden ja rasvanerottelukaivon kautta maaperään, etteivät uimavedet likaannu, Meri kertoo.

Heisanjoen vesi on kirkasta ja kesällä sopivan viileää. Uinti pienen saaren ympäri virkistää himosaunojana tunnettua mökkiläistä.

– Joskus tulee saunottua nelisen tuntiakin.

Uudet perunat katolta

Rinteeseen rakennetun saunamökin katto on kuin viides julkisivu. Se viettää sen verran, että vesi valuu hereästi pois. Kattopalkit ovat niin järeitä, ettei lumikuormaa tarvitse keventää talvella.

Arkkitehti Kimmo Lylykangas suositteli huopakaton päälle maksaruohokatetta. Se sopisi mainiosti ympäröivään kangasmaastoon. Maksaruohot muuttavat väriä vuodenaikojen mukaan, eivätkä vaadi hoitoa tai kastelua. Viherkattoa ei ole vielä toteutettu. Ihan ilman vihreyttä katto ei kuitenkaan ole, sillä Meri on istuttanut rinneportaiden sivutasanteen hiekkaan perunaa.

Meri on omien sanojensa mukaan kuin Veikko Huovisen Hamsterit. Hän marjastaa ja sienestää joskus jopa otsalampulla, kun ei malta lopettaa ennen hämärän hetkeä.

– Saaressa kasvaa maukkaita tatteja. Unelmani on rakentaa sinne kesäkeittiö ja kaarisilta. Saisi siinä hienot värivalotkin olla, Meri nauraa pilke silmissään.