Laskettelun imussa

Rukalta on muutamia kilometrejä Mättäisenvaaran päälle, minne Rukajärven sisarukset rakensivat neljä kelomökkiä.

Kelohonkahuvila vaaran päällä

Lauri Rukajärvi on mediatuottamista opiskeleva ja taikurin töitä tekevä nuorimies. Hän osoittaa horisontissa kohoavaa Rukatunturia ja kertoo, että Kuusamoon tulee lähdettyä nimenomaan laskettelen vuoksi. Avopuoliso Johanna Heilala on vasta kolmatta kertaa elämässään mäessä ja vasta pääsemässä makuun.

Olemme Mättäisenvaaralla, mistä on Rukan rinteisiin matkaa maantietä pitkin seitsemisen kilometriä ja linnuntietä puolet siitä. Rakennuksen takana rinne alkaa laskea hurjaa vauhtia kohti alla olevaa järveä. Sen takana sinne alkaa uudelleen nousta kohti Rukaa.

Vieressä on 240 neliön tunturihuvila Puolukka, joka nousi tontille 2006. Sen omistaa Rukajärvi Oy eli Laurin setä Mauri Rukajärvi lapsineen. Firma aloitti 1986 seitsemän veljeksen ja yhden siskon yhteisyrityksenä, mutta vähitellen osakkeet ovat siirtyneet Maurille. Sisarukset ovat rakennuttaneet perintötontille peräti viisi kelopirttiä.

Viimeisin mökeistä, Puolukka, on Maurin projekti. Niinpä hänen perheensä lomailee siellä, kun mökki ei ole vuokrattuna. Mauri kertoo viihtyvänsä huvilalla eniten kesäisin, mutta läpi vuoden tulee käytyä kerran kuukaudessa.

Mauri kaavaili alun perin tekevänsä Puolukasta hyvin paljon edellisen mökin näköisen, mutta lapset saivat kuitenkin käännettyä isänsä pään.

– Lapset sanoivat, että ’Isä hei, nyt eletään 2000-lukua’. Heidän näkemyksensä on vahvasti näkyvissä mökissä.

Mauri halusi, että mökissä on helppoa asua ja käyttää yleisiä tiloja ja että jokaisessa huoneessa on wc ja suihkutilat. Hän oli saanut tuon idean ulkomailla asuessaan. Lisäksi hän halusi Ruka-näkymän vahvasti mökkiin esille. Niinpä tunturi tulee suorastaan ikkunasta olohuoneeseen.

Puolukan ja Hillan päärakentajana toimi timpuritrio Sakari Lämsä, Heikki Nyman ja Maurin veli Vilho Rukajärvi. Puolukan kelotoimitus oli kelomestari Juhani Hedenin käsialaa ja takat muotoili muurari Väinö Sarajärvi.

Kotkien siivet katkesivat

Rukajärven veljesten nuoruudessa laskettelu oli – jos ei nyt ihan marginaalitouhua – niin lähes harrastelijoiden puuhastelua. Rukajärven veljekset olivat sen verran armottomia mäkikotkia, että he rakensivat isänsä ja kylän poikien kanssa talkoovoimin Määttäisenvaaraan 40 metrin hyppyrimäen.

Tuolloin vain parhaat ja kylmäpäisimmät kotkat nousivat niin hyvään liitoon, että tohtivat kokeilla Rukan 120 metrin hyppyrimäkeä. Rukajärven veljeksistä vain yksi suoritti tuon miehuuskokeen.

Kotimäessä ehti liitää yksi mestarikin, Jouko Törmänen, ennen harrastuksen hiipumista. Mäki purettiin, kun laskettelu syrjäytti mäkihypyn lopullisesti kuusamolaispoikien ajanvietteenä 1970–80 -luvuilla.

Laskettelu Rukalla alkoi nostaa tunturien lähellä olevien tonttien arvoa, mitä mäkihyppy ei olisi koskaan onnistunut saamaan aikaan. Sisarukset ymmärsivät lähteä Rukan imuun mukaan 1980-luvulla, kun perustila lohkottiin ja yksi veljeksistä jäi viljelemään sitä. He rakennuttivat tilasta lohkotulle vaaratontille 120-neliöiset Mustikan, Karpalon ja Juolukan. Tuossa vaiheessa Rukalla oli vielä vähän mökkejä ja nekin pieniä.

Sitten tuli 1990-luvun lama, mikä notkautti laskettelun suosiota ja näkyi myös Rukajärvi Oy:n taseessa. 1990-luvun puolivälissä laskettelu alkoi taas vähitellen elpyä, minkä vuoksi Mauri uskalsi rakennuttaa kaksi mökkiä lisää. Uusimmat, 2000-luvun nousuhuumassa valmistuneet Hilla ja Puolukka ovat puolta isompia kuin kaksi aiempaa mökkiä.

Puolukan päivävuokra on 176–300 euroa – riippuu ajankohdasta. Kalleinta on laskettelusesonkina ja halvinta ennen lumien tuloa.

– Jos matkustaa maailmalla ja maksaa vaikkapa yhdestä yöstä korkeatasoisessa hotellissa Moskovassa 300 euroa, voi kysyä, onko hinta kallis, kysyy Mauri Rukajärvi ja lisää hetken mietittyään, että kyllähän sesonkihinta on lähellä kipurajaa.

Toki kuuden makuuhuoneen mökissä maksajia saattaa olla käytännössä jokaiselle vuorokaudelle kymmenkunta. Tällöin hinta yöpyjää kohden näyttää huomattavasti siedettävämmältä. Maurin mielestä yhtä mökkiä voi olla hankala saada tuottamaan edes Rukalla, kun taas usealla mökillä voi saada hyvänkin tuoton.

On aika ottaa viimeiset valokuvat. Lauri ja Johanna ryhtyvät laskemaan kuvausta varten rinnettä alas pulkilla. Alas pääsee kyllä, mutta nouseminen onkin jo vaikeampaa. Jalka uppoaa hangessa nimittäin helpostikin metrin syvyyteen. Siinä eivät taikatemput auta.

Sisustaminen lähti punaisesta

Aiemmin valmistuneessa Hillassa oli käytetty sisustusuunnittelijaa, joten Puolukankin sisustus haluttiin ammattilaisen käsiin.

Puolukan sisustuksen loihtinut sisustussuunnittelija SI Tiina Marja Kaislakannas kertoo lähteneensä luomaan mökille ilmettä huikeiden näkymien, mökin erikoisluonteen ja myös nimen pohjalta. Koska Maurin lapset olivat ristineet mökin Puolukaksi, Tiina Marja lähti sisustuksessa liikkeelle punaisista sävyistä, mikä näkyy muun muassa sohvassa, sängynpeitteissä ja matoissa kuten olohuoneen Hanna Korvelan upottavassa ryijymatossa. Se tuo pehmeyttä karulle hirrelle ja luonnonkivelle.

– Minusta kelo on jo itsessään niin hieno materiaali, että sitä kannatti jättää näkyviin mahdollisimman paljon. Lähdin hakemaan elämyksiä pienillä keinoilla. Lähtökohtana oli saada paikkaan konstailemattomia, reiluja massiivipuukalusteita eli mahdollisimman luonnollisia materiaaleja.

Mökin sisäseinät ovat puoleen väliin kelohirttä, mistä ylöspäin seinä on tuppeen sahattua, järeää lautaa antamassa kontrastia hirrelle.

Yläkerran seinien paneelit Tiina Marja halusi käsitellä valkoisella Osmo Color -vahalla 3111 (sävy kuusi). Puun väri näkyy vahan läpi mutta valkoinen antaa keveyttä kokonaisuuteen. Vaha on helppo levittää, hengittää ja on helposti paikattavissa mahdollisten kolhujen jälkeen.

– Valaistukseen hain himmentimillä sävyjä. Näin jokainen voi saada hämärätunnelmaa mutta myös riittävästi valoa tarvittaessa.

Suurin osa valaisimista on melko huomaamattomia – paitsi suuren ruokapöydän yllä roikkuva Pentikin kruunu, josta riippuu poron sarvia.

Artikkeli on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 1/2008.

TEKSTI JARMO HANKIVAARA
KUVAT JUHA JUNTTO