Ikiaikainen Etelä-Saimaa

Monelle suomalaiselle Saimaa on enemmän kuin järvi – se on käsite, ilmiö. Ei vähiten suuruutensa ja syvyyksissään sukeltelevan saimaannorpan ansiosta. Eteläinen Saimaa tarjoaa sokkeloisia saaristoja ja Puruveden hienoja hiekkarantoja leppoisassa savolaiskarjalaisessa ilmapiirissä.

Saimaan äärellä tekee mieli ottaa lakki päästä ja tervehtiä suurta järveä, joka ottaa kävijänsä avosylin vastaan. Saimaan arvo on viime vuosina ymmärretty: vedet ovat puhdistuneet ja saimaannorppa on pelastettu sukupuutolta. Lisäksi Saimaalle mahtuu vielä mökkejä ilman että siitä häiriytyy pahemmin luonto tai ihminen. Osin loma-asutus jopa korvaa saarista kadonnutta maatalous- ja kalastajaväestöä.

Tässä sarjan osassa käsiteltävä eteläinen Saimaa ulottuu Lappeenrannasta lännessä Mikkeliin, pohjoisessa Savonlinnaan ja idässä Imatralle. Se on rikkonainen ja sokkeloinen vesialue, jota yhdistävät keskelle jäävä pääallas, Suur-Saimaa ja runsassaarinen Pihlajavesi.

Saimaa koostuu erillisistä osista

Saimaa syntyi noin 11 000 vuotta sitten. Sen pinta laski dramaattisesti noin 5 700 vuotta sitten, kun vesimassat puhkaisivat Imatrankosken kohdalle aukon. Tuosta aukosta Saimaan vedet virtaavat edelleen Vuoksea pitkin Laatokkaan.

Saimaasta erottuu myös erillisiksi järviksi kutsuttuja altaita kuten Puruvesi ja Luonteri. Vedenkorkeudella mitaten ne ovat samaa Saimaan allasta, mutta poikkeavat luonnoltaan melkoisesti muusta Saimaasta – joka sekin on varsin vaihteleva.

Suuruutensa takia Saimaata on kautta aikain käytetty asumiseen, kalastukseen, metsästykseen, kuljetukseen, matkailuun sekä veneilyyn ja mökkeilyyn.

Saimaa on veneilijän paratiisi, jonka kiertämiseen tarvitaan useampi kesäloma. Se on myös ainoa sisävesi, jolla voi nähdä kansainvälisessä liikenteessä olevia rahtilaivoja, jotka nousevat Saimaan kanavaa pitkin mereltä Saimaalle.

Runsaasti valinnanvaraa

Saimaalta mökkiä tai mökkipaikkaa etsivä voi aloittaa hakunsa monella eri kriteerillä. Ken kaipaa korkeaa kalliotonttia tai matalaa hiekkarantaa, ken kuivaa rinnemetsää tai rehevää sekametsää – kaikki voivat löytää haluamansa.

Tärkeä valintaperuste on monelle mökkipaikan sijainti. Saimaan länsilaita on huomattavasti lähempänä eteläisen Suomen asutuskeskittymiä kuin Puruvesi tai Pihlajaveden itälaidat saaristosta puhumattakaan. Sijainti ja saavutettavuus näkyvät suoraan kohteen hintalapussa.

Lähes 14 000 saarta (luvut sisältävät myös pohjoisen Saimaan) antavat Saimaalle sen tyypillisen, rikkonaisen ilmeen. Todella suuria selkiä on eteläisellä Saimaalla vain Suur-Saimaan selkä, mutta myös Puruveden suurimmat selät ovat varsinkin veneilijöiden kunnioitusta herättäviä.

Mikä sitten olisi eteläisen Saimaan kaunein paikka? Kysymykseen on vaikea vastata. Pikemminkin voisi sanoa, että niitä on useita. Punkaharju on monille tuttu Saimaata halkovasta kapeasta harjanteestaan. Astuvansalmi on tunnettu Suomen hienoimmista kalliomaalauksistaan. Luonterilla sijaitseva Neitvuori kohoaa yli sata metriä järvenpinnan yläpuolelle. Kaunis on myös Olavinlinna keskellä Saimaata. Monelle kaunein paikka saattaa kuitenkin olla yksinäisen kalliosaaren ranta.

Kallioinen Pihlajavesi

Luonteri on Saimaan piilossa pidetty helmi. Juvan ja Anttolan väliin jäävä Luonteri on pienimuotoinen ja sokkeloinen järvi. Sen vesi on hyvin kirkasta, ja sille ovat tyypillisiä kauniit kallioluodot ja -rannat. Anttola on mukava ja viihtyisä kauppapaikka lähellä Luonteria.

Kallioinen, paikoin dramaattistenkin korkeuserojen Pihlajavesi on kaunis ja runsassaarinen alue Savonlinnan eteläpuolella ja tunnettu myös saimaannorpan ”kotipaikkana”. Useisiin saariin on jonkinlainen lossiyhteys. Esimerkiksi suureen Kongonsaareen matka taittuu tänäkin päivinä kapulalossilla, jonka jälkeen voi matkaa toki jatkaa vielä autolla. Kongonsaaressa ja monissa muissa suurissa saarissa on edelleen jäljellä maanviljelyä, vaikka sen määrä onkin vähentynyt.

Lietvesi Puumalan ympäristössä on kaunista, jyrkkien kallioiden ja hienojen hiekkarantojen rytmittämää aluetta keskellä Saimaata. Sitä voi hyvin ihailla kantatie 62:lta Anttolan ja Puumalan välillä. Hiekkarantoja keskeltä Suur-Saimaata löytyy mm. Kyläniemestä.

Puruvesi poikkeaa maisemiltaan selvästi muusta Saimaasta. Se on lähes pyöreä suuri järvi, jonka rannat ovat hyvin matalia ja pääosin hiekkapohjaisia. Hiekkarannoista voi nauttia myös matalan ja aavan järven kaukaisissa saarissa.

Veden laatu vaihtelee

Saimaan veden laatu vaihtelee järven koon takia melkoisesti. Veden laatu on suurten teollisuustaajamien kuten Lappeenrannan läheisyydessä vain tyydyttävää, mutta toisaalta se voi olla suhteellisen lähelläkin kaupunkeja hyvää tai erinomaista. Se on paikoitellen hieman ruskeavetistä, mutta silti käyttökelpoista.

Järven tärkein arvokala on muikku, mutta siinä viihtyvät myös saimaanlohi ja nieriä. Ne ovat nyt harvinaista herkkua, mutta tavallisempia järvikaloja Saimaasta saa edelleen yllin kyllin.

Oma lukunsa ovat paikalliset asukkaat, iloiset savolaiset ja karjalaiset ihmiset, joiden seurassa aika ei käy pitkäksi. Kaupunkien ja kirkonkylien toreilla asioiminen kuuluukin mökkiläisen etuoikeuksiin Saimaan rannoilla – puhumattakaan vaikkapa savolaisesta ruisleivästä tai piirakoista.

Eteläinen Saimaa käy tutuksi esimerkiksi kiertämällä alue vaikkapa reittiä Mikkeli-Anttola-Puumala-Savonlinna-Kerimäki-Imatra- Lappeenranta-Taipalsaari. Savonlinnasta ja Lappeenrannasta voi tehdä risteilyn Saimaalle.

Mahdollisuuksia veneilijälle

Jotkut Saimaan yli 30 000 vapaa-ajanasunnosta ovat nousseet sinne seudun tarjoamien kulttuurielämysten ansiosta. Moni vierailee Savonlinnan oopperajuhlilla tai Punkaharjun Retretissä kotimökiltään. Palveluja seudulla on mukavasti: idylliset kesäkaupungit kuten Mikkeli, Savonlinna ja Lappeenranta tarjoavat aina virkistävän elämyksen kesävieraalle.

Saimaalla on sisävesistä selvästi eniten vene- ja laivaväyliä, ja ne löytyvät Saimaan etelä- ja pohjoisosien merikarttasarjoista. Veneilijän iltalukemiseksi voi suositella kirjaa Saimaan käyntisatamat, se kertoo veneellä liikkuvalle yleisessä käytössä olevat luonnon- ja vierasvenesatamat. Moni haluaakin yhdistää mökkielämän ja veneilyn juuri Saimaalla.

Saimaa on kautta aikojen kirvoittanut kirjailijoiden ja taiteilijoiden kielenkannat ylistyslauluun. Järvestä on tehty lukemattomia kirjoja. Niistä tuoreimpia ovat Esko Kuusiston toimittama kattava Elävä Saimaa (Tammi 1998) ja Arto Hämäläisen kuvapainotteinen Saimaa-kirja (Otava 1998).

Artikkeli on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 6/2003.

TEKSTI JA KUVAT PEKKA VÄISÄNEN