Esteetön kakkoskoti

KAKKOSKODISSA KOMPASTELEMATTA
MÖKKILÄISET: Nurmijärveläiset Maarit ja Heikki Tikkanen, kaksospojat Atte ja Jere.
SIJAINTI: Järvenranta Padasjoella.
HISTORIA: Tontti ostettiin vuonna 2007. 115-neliöinen päärakennus valmistui jouluksi 2008.
PARASTA: Koko perhe nauttii mökkeilystä, kun huvilalla voi liikkua myös pyörätuolilla. Suosikkipaikkoja ovat iso terassi ja laituri, jolta on ihailtu kuikkien sukeltelua ja polskuteltu myös itse yli 25-asteisessa vedessä.

Pojat ovat poikia mökilläkin. Jos vain jossain on pätkä piennarta, niin se on pörräilyn paikka. Tikkasten kakkoskodin pihalla on laajalti lääniä ja leveät luiskat, joissa on turvallista kurvailla. Yhdeksänvuotias Atte näyttää pyörällään kruisailun mallia kaksosveljelleen Jerelle, jonka kulkupelinä on pyörätuoli.

– Pojat keksivät myös maalla paljon yhteisiä leikkejä. Puoli päivää kuluu joutuisasti, kun  Atte lastaa ”satamalaiturilta” tavaraa Jeren pyörätuoliin kuljetettavaksi ylös mökille, kertoo äiti Maarit Tikkanen.

Heikki Tikkanen on saanut kakkoskuskin paikan ja ohjaa Jeren pyörätuolia loivalla rinnetontilla.

Jere sai synnytyksessä vaikean cp-vamman. Käsien liikkeiden koordinaatiossa on vaikeuksia, ja liikkuminen onnistuu usein vain toisten avustamana. Kakkoskodin esteettömyys oli itsestään selvä vaatimus.

– Haimme ensin tasamaan tonttia. Löysimme kuitenkin tutun kautta Padasjoelta järvitontin, johon ihastuimme. Täällä illan paiste kultaa terassin ja aurinko nousee keittiön puolelta. Pihaan pystyi rakentamaan turvalliset kulkureitit, Maarit kertoo.

Päärakennukseksi valittiin lämpöhirsinen Lapponia Housen 115-neliöinen kakkoskoti. Valmismallin pohjaa muutettiin perheen toiveiden mukaiseksi.

– Esteettömyyden ongelmat eivät ihan heti auenneet muutoksia tehneelle talotehtaan suunnittelijalle, ja sen takia piirrätimme saunasiiven alustavan pohjan omalla arkkitehdillämme, Tikkaset kertovat.

Konkreettista tietoa oli hieman työlästä löytää edes netistä.

– Omakotitalon rakentaja saa neuvoja kunnan toimintaterapeutilta, mutta mökin suunnittelussa pitää pärjätä omin avuin, Maarit ihmettelee.

Tikkaset arvioivat, että esteettömään asumiseen liittyvät muutokset nostivat talon ja pihan rakennuskustannuksia 15 000–20 000 euroa.

Leveitä kulkuväyliä

Perheen toiveina olivat muun muassa tavallista tilavammat sauna- ja pesutilat. Maarit kertoo Jeren olevan oikea saunojapoika, joka istuskelee mielellään puukiukaan lämmössä.

Löylyhuoneen sisääntuloa laajennettiin niin, että Jeren suihkutuoli sopii lattialle. Oven leveyden pitää olla vähintään 90 senttimetriä, jotta pyörätuolin mahtuu työntämään tilaan.

Myös lauteiden jalkatila on tavallista leveämpi, lauteiden kulmassa 70 senttimetriä, jolloin Jere pystyy nauttimaan löylyistä pyöränistuin apunaan. Saunan ikkuna antaa valoa ja näkymän rantaan.

– Lisäsimme kylpyhuoneesta uloskäynnin talon vierustan terassille. Sivuovesta on kätevä liikkua suoraan autolle ja tarvittaessa huuhtaista kuraantuneet pyörätuolin pyörät, vanhemmat kertovat.

Isossa pesuhuoneessa on ilo lotrata, kun kyynärpäät eivät kopsu seiniin. Tilojen suunnittelussa on huomioitu pyörätuolin kääntymisympyrä, joka on vähintään 150 senttiä. Jere tarvitsee peseytymisessään apua, joten neliöitä on varattu myös avustajalle. Seinän tukevassa, käsinojallisessa istuimessa suihkuttelu onnistuu ilman pyörätuolia. Siinä on mukava levähtää myös muiden saunojien.

Saunan wc-tilan lavuaaria voi nostaa sitä mukaa kuin Jere kasvaa.

– Erikoisvalmisteisten lavuaarien ja apuvälineiden hinnat hirvittävät, mutta niissä ei kannata kitsastella, jos aikoo nauttia mökillä lomailusta, Maarit sanoo.

Turhat esteet pois

Sisätiloista on poistettu kaikki turhat ovet ja kynnykset. Matalakin korotus voi omatoimiselle apuvälineen käyttäjälle olla ylittämätön paikka.

Pesutilan näkösuojaksi asennettiin liukuovet, samoin makuuhuoneisiin sekä eteisen kaappeihin. Ne säästävät tilaa, eivätkä avaudu pyörätuolin tielle.

Esteettömässä kodissa ei saisi olla juurikaan käytäviä, tai niiden pitää olla väljiä, leveydeltään vähintään 90-senttisiä.

Jeren makuuhuone on alakerrassa, Atte leikkii toisinaan myös yläkerran parvella. Vaikka Jere ei itse pääse nousemaan parvelle, se on mieluisa paikka myös hänelle. Mikä sen mukavampaa, kuin kuunnella rauhassa äänikirjaa tai nukkua velipojan vieressä siskonpetissä. 

Pieni mittavirhe

Maarit ja Heikki halusivat hyvin varustellun keittiön ja pöydän ympärille tilaa Jeren tuolille. Työpöytätasot tilattiin alun perin kymmenen senttiä tavallista matalampina, mutta ne muutettiin normaalimitoitukselle, koska keittiön seinäelementissä ikkunan korkeutta ei ollut ajoissa osattu ennakoida oikeaksi.

Kaiken kaikkiaan yhteistyö huvilavalmistajan ja tavarantoimittajien kanssa sujui ongelmitta.

– Talotehtaan virolaiset rakentajat pystyttivät rungon, padasjokelaisen Raut-Kotkan pojat rakensivat kaiken muun ammattitaitoisesti ja paikalliset sähkö- ja putkimiehet hoitivat osansa mallikkaasti, Heikki sanoo.

Maarit kehuu pihasuunnittelussa auttanutta maisema-arkkitehti Terttu Nukaria, joka suostui käymään tontilla katsomassa paikan. Hänen neuvoistaan saatiin vahvistusta omiin ajatuksiin.

– Maanrakennusliike Pekka Ahosen pojat muokkasivat maan siltä istumalta niin, että toivotut isot kivetkin jäivät sopivasti pintaan. Meille jäi vain loppusilauksen teko.

Perheen kesäpäivä mökillä sujuu lapsiperheiden tavoin. Atte osaa jo uida parimetrisessä rantavedessä, Jere polskuttelee isän turvallisessa otteessa. Vedessä on helppo olla, vaikkeivät jalat kantaisikaan.

Järvi antaa ahvenia, särkiä ja isoja haukia. Aurinkoisen päivän muistot ovat kaksospoikien mielessä silloinkin, kun taksi taas syksyllä noutaa Jeren Helsingin Ruskeasuon kouluun ja Atte suuntaa kulkunsa Maaniitun ala-asteelle Nurmijärvellä. Mutta vielä on aikaa kurvailla niin, että hiekka roiskuu renkaiden alta.